torstai 1. maaliskuuta 2012
Säde-palkintojen 2012 ehdotuskausi on jo alkanut!
Valo-, Ääni- ja Kuva-Säde -ehdotuksia voi tehdä osoitteeseen sadepalkinto(AT)gmail.com tai lähimmälle raadin jäsenelle. Muutoksena edellisvuosiin ehdotukset on nyt perusteltava, vieläpä niin, että ne vastaavat arvosanojen neljä, tai vielä mieluummin viisi, vaatimuksia. Raati voi tarpeen mukaan pyytää tarkennuksia perusteluihin.
Valo-Säde -ehdokas: Jani-Matti Salo: Light as a Feather, Green as an Apple
Jani-Matti Salon valosuunnittelu Veli Lehtovaaran ja Maria Ferreira Silvan esitykseen "Light as a Feather, Green as an Apple" on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. Valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä.
Tietoja esityksestä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen sivuilta
Tietoja esityksestä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen sivuilta
maanantai 23. tammikuuta 2012
Vuoden 2011 Säde-palkitut on päätetty ja palkinnon saajille ilmoitettu. Tieto julkistetaan Thalia-gaalassa 11.3.2012.
Vuoden 2011 Säde-ehdokkaat olivat:
Ääni-Säde -ehdokkaat
Vuoden 2011 Säde-ehdokkaat olivat:
Ääni-Säde -ehdokkaat
- Tuomas Fränti: Bad Body Doubles
- J-P Järvinen: New Karleby
- Kasperi Laine: Broken Heart Story
- Kimmo Modig: Coconut Disco
- Timo Muurinen: Artificial Paradise
- Antti Mäkelä: Soita minulle Billy
- Ralf Nyqvist: Ängland
- Pauli Riikonen: Paratiisi
- Jori Tossavainen: Bruce Willis saves the world
- Juha Tuisku: Corto Maltesen seikkailut
- Mikko Ijäs: Kertomuksia keittiöstä
- Mari Keski-Korsu: Vihan veli
- Paula Lehtonen: Pieta
- Ville Seppänen: Broken Heart Story
- Timo Alhanen: Anna Liisa
- Tiiti Hynninen: Bad Body Doubles
- William Iles: Youmakeme
- Matti Jykylä: Pyörteitä
- Matti Jykylä: Teon teesejä
- Heikki Paasonen: Meidän sosiaalidemokraattiset kehomme
- Kalle Paasonen: De rättfärdiga
- Pekka Pitkänen: Katoaminen
- Anna Pöllänen: Vihje ilosta
- Kalle Ropponen: Animalis
- Tomi Suovankoski: Paratiisi
- Ville Virtanen: Nine
tiistai 3. tammikuuta 2012
Kuva-Säde -ehdokas: Ville Seppänen: Broken Heart Story
• Vaikka kuvasuunnittelun keinot olivat ennenkin nähtyjä, niin varsinkin tyylikäs livekamerankäyttö tarkkoine kompostioineen ja yllättävine kuvakulmineen ilahdutti. Ja sopi esitykseen mainiosti. Elokuvalliset tarkat leikkaukset koko koneistolta: kuva, valo, ääni, esiintyjät. Loistavaa. Erittäin tyylikäs kokonaispanos Villeltä.
• Näyttämön intiimiin tilaan synnytettiin teokselle omamaailmainen kerrontatapa, jossa videokuva laajentaa ja näyttää katsojalle välillä enemmän, välillä vähemmän kuin roolien henkilöille.
• Mielestäni teos oli omalla erityisellä tavallaan kokonaistaideteos. Keinot, joita ohjauksessa käytettiin olivat teknisesti moninaiset, mutta niiden käyttö kävi niin sujuvasti, ettei kerrontaa ajatellut teknisenä suorituksena tai kokeiluna, vaan kaikki punoutui kiehtovan runollisesti yhdeksi kollaasiksi. Monenlaista kerrontaa oli kaikilla osa-alueilla, myös näyttelijäntyössä, tekstissä, valossa jne. Teräväkulmainen ja hauska, sekä kipeä esitys. Minulle jäi hyvä mieli.
• Näyttämön intiimiin tilaan synnytettiin teokselle omamaailmainen kerrontatapa, jossa videokuva laajentaa ja näyttää katsojalle välillä enemmän, välillä vähemmän kuin roolien henkilöille.
• Mielestäni teos oli omalla erityisellä tavallaan kokonaistaideteos. Keinot, joita ohjauksessa käytettiin olivat teknisesti moninaiset, mutta niiden käyttö kävi niin sujuvasti, ettei kerrontaa ajatellut teknisenä suorituksena tai kokeiluna, vaan kaikki punoutui kiehtovan runollisesti yhdeksi kollaasiksi. Monenlaista kerrontaa oli kaikilla osa-alueilla, myös näyttelijäntyössä, tekstissä, valossa jne. Teräväkulmainen ja hauska, sekä kipeä esitys. Minulle jäi hyvä mieli.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Kalle Ropponen: Animalis
Kalle Ropposen valosuunnittelu käyttää hienosti hyväkseen tilan ja varsin rajoitetun tekniikan mahdollisuuksia. Erikoisetkaan ratkaisut eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan ovat selkeä osa esityksen kokonaisestetiikkaa.
Lisätietoja esityksestä Kolmannen tilan sivuilta.
Lisätietoja esityksestä Kolmannen tilan sivuilta.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Antti Mäkelä: Soita minulle Billy
Jurkan nurkka soi ja hienoa äänisuunittelussa oli mm. tilan tuntu, joka luodaan ikään kuin viereisistä huoneista/huoneistoista kuuluvalla musiikilla
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Jori Tossavainen: Bruce Willis saves the world
• Äänisuunnittelu tuki esityksen kulkua ja kohtauksia niiden kulloisenkin tyylin mukaisesti. Erityisen hienoja olivat akustisesti luodut äänivallit ja näyttelijöiden osallisuus niihin ja erilaisten pisteäänten syntyyn. Tämä ratkaisu on tyylikäs ja kannatteli esitystä. Jos äänisuunnittelun poistaisi, lähtisi esitykseltä sielu.
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)