Kuva-Säde -ehdokas: Ville Seppänen: Broken Heart Story

• Vaikka kuvasuunnittelun keinot olivat ennenkin nähtyjä, niin varsinkin tyylikäs livekamerankäyttö tarkkoine kompostioineen ja yllättävine kuvakulmineen ilahdutti. Ja sopi esitykseen mainiosti. Elokuvalliset tarkat leikkaukset koko koneistolta: kuva, valo, ääni, esiintyjät. Loistavaa. Erittäin tyylikäs kokonaispanos Villeltä.

• Näyttämön intiimiin tilaan synnytettiin teokselle omamaailmainen kerrontatapa, jossa videokuva laajentaa ja näyttää katsojalle välillä enemmän, välillä vähemmän kuin roolien henkilöille.

• Mielestäni teos oli omalla erityisellä tavallaan kokonaistaideteos. Keinot, joita ohjauksessa käytettiin olivat teknisesti moninaiset, mutta niiden käyttö kävi niin sujuvasti, ettei kerrontaa ajatellut teknisenä suorituksena tai kokeiluna, vaan kaikki punoutui kiehtovan runollisesti yhdeksi kollaasiksi. Monenlaista kerrontaa oli kaikilla osa-alueilla, myös näyttelijäntyössä, tekstissä, valossa jne. Teräväkulmainen ja hauska, sekä kipeä esitys. Minulle jäi hyvä mieli.

Kuva-Säde -ehdokas: Mikko Ijäs: Kertomuksia keittiöstä

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilta.

Kuva-Säde -ehdokas: Mari Keski-Korsu: Vihan veli

Persoonallinen lo-fi estetiikka tukee ei-valmiiksi-pureskeltua esitystä 100 %

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla.

Kuva-Säde -ehdokas: Paula Lehtonen: Pieta

Paula Lehtonen nostaa hotellihuoneessa esitetystä monologista esiin mielenkiintoisia ulottuvuuksia tulkitsemalla esitystä reaaliajassa videon välityksellä. Esitystilaan rakennetun valvontakamerajärjestelmän avulla Paula Lehtonen rakentaa omaehtoisen tulkinnan tarinasta, jota katsojan on mahdollista seurata samaisessa rakennuksessa erillisessä reaaliaikaiselle teatterielokuvalle tarkoitetussa huoneessa.

Lisätietoja: www.projectph6.net