• Teoksen kokonaisvaltainen äänimaailma koostuu taiten varioiduista, mutta yhtenäisinä pysyvistä teemoista. Sen absurditkin yksityiskohdat loksahtavat esityksen kokonaisuuteen jäämättä taustalle komppaamaan.
• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!
• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti