Jurkan nurkka soi ja hienoa äänisuunittelussa oli mm. tilan tuntu, joka luodaan ikään kuin viereisistä huoneista/huoneistoista kuuluvalla musiikilla
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ääni-säde 2011. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ääni-säde 2011. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. lokakuuta 2011
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Jori Tossavainen: Bruce Willis saves the world
• Äänisuunnittelu tuki esityksen kulkua ja kohtauksia niiden kulloisenkin tyylin mukaisesti. Erityisen hienoja olivat akustisesti luodut äänivallit ja näyttelijöiden osallisuus niihin ja erilaisten pisteäänten syntyyn. Tämä ratkaisu on tyylikäs ja kannatteli esitystä. Jos äänisuunnittelun poistaisi, lähtisi esitykseltä sielu.
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Kasperi Laine: Broken Heart Story
• Vahva ja linjakas äänisuunnittelu kantaa leikkaukset ja rytmittää esityksen ennenkuulumattoman hienosti.
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
tiistai 10. toukokuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Kimmo Modig: Coconut Disco
• Kimmo Modig on tehnyt erittäin mielenkiintoisen työn esityksessä joka risteyttää kuunnelman "tavallisen" nykyteatteriesityksen tilallisen ulottuvuuden kanssa. Konsertinomaisen esityksen on ohjannut Katariina Numminen, musiikista vastaa Rodriges José ja äänitaiteen konseptuaalisesta ajattelumaailmasta ammentavasta äänisuunnittelusta vastaa Kimmo Modig.
• Radiolähetyksessä ilahdutti äänisuunnittelijan live-läsnäolo ja dokumentaarisuuden ulottuvuudet sekä suoran lähetyksen tunnelma.
• Radiolähetyksessä ilahdutti äänisuunnittelijan live-läsnäolo ja dokumentaarisuuden ulottuvuudet sekä suoran lähetyksen tunnelma.
Ääni-Säde -ehdokas: Timo Muurinen: Artificial Paradise
Timo Muurinen on ottanut rohkeasti haasteen vastaan suunnittelijana ja taiteellisen työryhmän koollekutsujana lähtiessään toteuttamaan esitystä "Artificial Paradise". Esitys nojaa vahvasti fyysisen (ja sanattoman) nykyteatterin keinoihin, joita tukee vahva äänisuunnittelu.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Pauli Riikonen: Paratiisi
• Teoksen kokonaisvaltainen äänimaailma koostuu taiten varioiduista, mutta yhtenäisinä pysyvistä teemoista. Sen absurditkin yksityiskohdat loksahtavat esityksen kokonaisuuteen jäämättä taustalle komppaamaan.
• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!
• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!
• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
lauantai 26. helmikuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Juha Tuisku: Corto Maltesen seikkailut
• On hankalaa erottaa esityksen ääntä ja valoa toisistaan, niin saumattomasti ne toimivat yhteen [toimitus huomauttaa, että Jukka Kyllösen valosuunnittelu ei voi olla tänä vuonna ehdolla, sillä suunnittelijalle myönnettiin vuoden 2010 Valo-Säde]. Hienona esimerkkinä pari sekuntia kestävät paukkupatruunattoman yleisöystävälliset ampumakohtaukset. Katsoja hyväksyy hetkessä satoja kuulokuvia sisältävän kerrontatavan joka vaihtaa paikkaa ja aikaa sujuvasti yhdessä valon pikku vinjettien ja suurtenkin kuvasarjojen johdattelemana.
• Hieno duuni, hyvät soundit, huumorintajua
• Hieno duuni, hyvät soundit, huumorintajua
maanantai 21. helmikuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Ralf Nyqvist: Ängland
Todella monipuolista äänenkäyttöä mikitetyin lavastein. Äänimaisema esityksen mukainen sekä äänitetyn musiikin käyttö tyylikästä hyvin kappalevalinnoin. Wasa Teaterin perinteisessä tunnelmassa suuri ilon aihe.
Lisätietoja Wasa Teaterin sivuilta.
Lisätietoja Wasa Teaterin sivuilta.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Ääni-säde -ehdokas: Tuomas Fränti: Bad Body Doubles
Mielettömän tarkkaa ja monipuolista äänen lokalisointia eri pisteisiin. Kokonaisuudessaan erilaisten äänien kirjo todella monipuolinen, mutta niin hyvin teokseen istuva, että kikkapussin päälleliimaamisen tunteelta vältyttiin täysin. Häpeilemätöntä ja vahvaa tulkintaa, joka rytmitti koko esityksen.
Äänisuunnittelu loi sopivasti kuvittavia tilanteita ja tunnelmia esitykseen, joka oli ilahduttavan rohkea ja kiinnostava vahvoine ja melko esittävine viittauksineen tässä abstraktien käsitteiden maailmassa.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
Äänisuunnittelu loi sopivasti kuvittavia tilanteita ja tunnelmia esitykseen, joka oli ilahduttavan rohkea ja kiinnostava vahvoine ja melko esittävine viittauksineen tässä abstraktien käsitteiden maailmassa.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)