Kuvatodisteita palkituista

Mitä virallisimmat palkintokuvat

Heidi Soidinsalo, Minna Tiikkainen

Minna Tiikkainen, Heidi Soidinsalo, Timo Teräväinen, viaton sivullinen

Palkitut ja SVÄL:n arvovaltaista edustusta

Vuoden 2012 Säde-palkinnot jaettu

Vuoden 2012 Säde-palkinnoissa painottuu valo-, ääni- ja kuvasuunnittelijan vahva rooli esityksen lähtökohtana ja tyylilajin määräytymisessä. Raati jakoi ensimmäistä kertaa myös erityispalkinnon. Säde-palkinnot jaettiin Thalia-gaalassa Seinäjoella, paitsi erityispalkinto, joka jaettiin Helsinki-Seinäjoki-junassa aiemmin samana päivänä.

Raatiin kuuluivat Kristian Ekholm, Sinikka Isoniemi, Mia Kivinen, Jukka Kuuranne, Ina Niemelä, Pietu Pietiäinen ja Miika Riikonen. Päätökset palkintojen saajista tehtiin jäsenistön antamien arvioiden pohjalta.

Kuva-Säde

Palkinnon saaja: Timo Teräväinen esityksestä Patriarkka
Kansallisteatteri, ohjaus Juha Jokela

Teräväisen ja työryhmän näyttämölle jalostama videokerronnan estetiikka hipoo Patriarkassa täydellisyyttä. Säästeliäästi mutta äärimmäisen tarkasti käytettyä videota ei voisi esityksestä irrottaa mitenkään. Tyylitellyt kameralähikuvat tarjoavat mahdollisuuden pienieleiseen elokuvanäyttelemiseen, sekä ajan ja paikan vaivattomiin siirroksiin – usein simultaanisti näyttelijöiden, lavastuksen ja koko tekniikan saumattomalla yhteispelillä.

Pelkistetty ja videokuvan ehdoilla toteutettu lavastus tarjoaa paikoilleen liukuvat pinnat myös taustaprojisointeihin, joissa ovet ja ikkunat aukeavat vähäeleisiin mutta paljon kertoviin maisemiin. Patriarkka on täynnä todella kauniita, mietittyjä siirtymiä kuvista toisiin sekä niiden loistavaa, hengittävää rytmitystä. Projisointien vahva asema esityksessä ei vie huomiota näyttämötoiminnasta, vaan antaa mahdollisuuden sekä kokonaisuuden että yksityiskohtien havainnointiin.

Valo-Säde

Palkinnon saaja: Minna Tiikkainen esityksestä Grind
Koreografia ja tanssi Jefta Van Dinther

Grindin huikea visuaalisuus pelaa pitkälle valon intensiteettien hienovaraisten vaihteluiden sekä täydellisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Tiikkaisen äärimmäisen tarkka, nerokas leikki näköaistin kanssa harhauttaa ja luo hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle.

Teoksen lähtökohtana on ollut, että sen jokainen valollinen ja koreografinen ratkaisu on sidoksissa toisiinsa, eikä valossa ja liikkeessä erikseen ole mitään järkeä. Tuloksena on liikkeestä, valosta - ja äänestä - muodostuva visuaalisesti ja rytmillisesti ainutlaatuinen, totaalinen taideteos.

Ääni-Säde

Palkinnon saaja: Heidi Soidinsalo esityksestä Play Alter Native
Teater Viirus, ohjaus Anni Klein

Heidi Soidinsalon vaikuttava äänisuunnittelu ratkaisee esityksen Play Alter Native tyylilajin ja rytmittää sitä harvinaisen konkreettisesti. Esitys on tekstitetty äänisuunnittelulla, joka palaa modernilla ja sarjakuvamaisella otteella elokuvien vanhaan foley-estetiikkaan. Hallitsevasta ja poikkeavastakin roolistaan huolimatta äänisuunnittelu ei ole erikoisuudentavoittelua vaan se toimii hienosti myös käytännössä esityksen oleellisena osana, ei pelkästään mielenkiintoisena konseptina.

Ääni on poikkeuksellisen vahva osa esitystä, joka osoittaa, että aina ei tarvitse ottaa perinteisiä lähtökohtia annettuina. Kun koko ryhmä toimii yhteisen ratkaisun puolesta, on samantekevää, onko esityksen johtotähti ääni, näyttelijäntyö, teksti, jokin muu vai ne ihan kaikki.

Jyrki Karttunen on ihana -palkinto

Säde-radin erityispalkinto myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.

Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.

Kiitos.

Valo-Säde-ehdokas: Meri Ekola: Museum of postmodern art

Valo oli oma itsevarma olionsa esityksen osana. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onnistui juuri niin!

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Jani-Matti Salo: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut  efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun.

Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot.

Lisätietoja esityksestä Teatteri Takomon sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Hanna Käyhkö: Romeo&Julia

Käyhkön lähes materiaalinen valo tekee tilaa melkein yhtä konkreettisesti kuin lavastuskin. Viileät sävyt ja runsaat kontrastit korostavat tarinan jääväämätöntä traagisuutta ja kauneudessaankin synkkää loppua. Voimakkaat, selkeät valon suunnat luovat vahvasti kolmiuloitteista, jylhää estetiikkaa, joka antaa esitykselle vahvan oman leimansa.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Harri Peltonen: Hair

Maukas, maltillinen ja mehevä musikaalivalosuunnittelu. Tarkkuutta ja kokeilevuutta. Teatteritila otettu mukaan kuviin varsinaisen lavastuksen lisäksi. Hienot RGB-varjot katsomossa tapahtuvissa joukkokohtauksissa. Siististi toteutettua liikkuvien käyttöä. Rytmikästä ajoa. "Toisenlainen musikaalivalosuunnittelu" vailla turhaa vätkytystä.
Lisätietoja esityksestä Lahden kaupunginteatterin sivuilta

Valo-Säde-ehdokas: Minna Tiikkainen: Grind

Teos on huikea. Kokonaisuus on rakennettu hyvin yksinkertaisilla elementeillä ja visuaalisuus pelaa pitkälle intensiteettien vaihteluiden sekä totaalisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Näköaistin kanssa leikitään nerokkaasti, harhautetaan ja luodaan hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle. Valo on jatkuvassa liikkeessä, vaikka liikkuvia valonheittimiä ei käytetä - se ikään kuin värisee läpi teoksen. Valo-operointi elää teoksen mukana hyvin elävänä osana. Työskentely on äärimmäisen tarkkaa ja lopputulos on sekä visuaalisesti että rytmillisesti tyylikäs.

Lisätietoja esityksestä teoksen koreografin Jefta van Dintherin sivuilta.

Valo-Säde -ehdokas: Timo Alhanen: Puhdistus

Arkkitehtonisesti linjakkaan lavastuksen ja musiikillisesti monitahoisen, runollisesti koskettavan, paikoin järkyttävänkin oopperan hienostunut ja teknisesti taitava, tyylikäs valaisu. Liikkuvan lavastuksen ja liikkuvan valon juhlaa hyvässä oopperassa.

Puhdistus Kansallisoopperan sivuilla

Valo-Säde -ehdokas: Jani-Matti Salo: Light as a Feather, Green as an Apple

Jani-Matti Salon valosuunnittelu Veli Lehtovaaran ja Maria Ferreira Silvan esitykseen "Light as a Feather, Green as an Apple" on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. Valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä.

Tietoja esityksestä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen sivuilta