• Äänisuunnittelu tuki esityksen kulkua ja kohtauksia niiden kulloisenkin tyylin mukaisesti. Erityisen hienoja olivat akustisesti luodut äänivallit ja näyttelijöiden osallisuus niihin ja erilaisten pisteäänten syntyyn. Tämä ratkaisu on tyylikäs ja kannatteli esitystä. Jos äänisuunnittelun poistaisi, lähtisi esitykseltä sielu.
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti