Säde-palkinnot 2013

Vuoden 2013 Säde-palkittujen teosten joukossa ei ole yhtään puhenäytelmää, mutta ensimmäistä kertaa palkinnon saa suuren yleisön musikaali ja sirkusesitys. Nykytanssi jatkaa palkittujen joukossa jo kolmatta vuotta. Tämän vuoden erikois-Säde on Valon ja kuvan ystävä -palkinto. Palkinnot jaettiin 9.3. Teatteripäivien iltatilaisuudessa ravintola Kaisaniemessä.
Palkinnot saivat: Äänisäde: Tuuli Kyttälä, Videosäde: Matias Boettge ja Kalle Nio, Valosäde: Teemu Nurmelin, erikoissäde: Teppo Järvinen

Tuuli Kyttälä, Kalle Nio, Matias Boettge, Teppo Järvinen, Teemu Nurmelin

Äänisäde: Tuuli Kyttälä: Straight

Äänisuunnittelu on poikkeuksellisen oleellinen osa esityksen kokonaisuutta niin sisältönsä kuin muotonsa puolesta. Se luo alati muuttuvia tunnelmia, tiloja, rytmejä, idearikkaasti ja esityksen teemaa syventäen. Ääni ei vain luo taustaa, vaan myös kommentoi ja laukaisee näyttämön tapahtumia, tanssii tanssijoiden kanssa. Kyttälä on sisäistänyt esityksen tavoitteet ja toteuttaa niitä omalla välineellään persoonallisesti ja loistavalla tyylitajulla.

Teoksen äänissä on sävellystä, kuunnelmaa, äänisuunnittelua – rajan vetämisen yrittäminenkin tuntuu vanhanaikaiselta hapatukselta. Äänimaailma on kehittyvä ja laadukas esityksestä erilläänkin, mutta teoksen osana vieläkin kiinnostavampi. Tässä harva onnistuu.

Koreografia: Joona Halonen
Ensi-ilta: 10.4.2013 Zodiak – Uuden tanssin keskus
Lisätietoja esityksestä: http://www.zodiak.fi/kalenteri/straight

Videosäde: Matias Boettge & Kalle Nio: Lähtö

Elokuvamainen video on teoksessa tärkeässä roolissa lavastuksena, kertojana, efektinä ja tunnelmanluojana. Kuvamateriaalin käytössä yhdistyy Magritten ja neorealismin henki, kuvat ovat tarkoin harkittuja ja niiden tyyliin on panostettu – gonzoilu on tästä kaukana. Kuvan, valon ja tilan tarkalla yhteistyöllä luotu näyttämökuva on herkkä, haikea, surumielinenkin. Videokuva uppoutuu sen fyysisiin ja psyykkisiin kerroksiin erottamattomana osana esitystä.

Ohjaus: Kalle Nio
Koreografia: Vera Selene Tegelman & Kalle Nio
Suomen ensi-ilta: 22.5.2013, vierailu Suomen Kansallisteatterissa
Tuotanto: WHS
Lisätietoja esityksestä: http://w-h-s.fi/performances/lahto/

Valosäde: Teemu Nurmelin: Carmen

Hengästyttävä liikkuvan valon, lavasteiden ja näyttelijöiden koreografia naulitsee katsojan penkkiin esityksen alusta lähtien. Valo jakaa ja jäsentää suurta näyttämöä tiloihin ja tunnelmiin, rytmittäen saumattomasti tarinaa kohti huikeaa finaalia. Valot ovat jylhän näyttävät, ne toimivat yksinkertaisilla, selkeillä elementeillä ja tekevät karuudestakin kaunista. Erityisen vaikuttavaa on valon saumaton yhteistyö kaikkien esityksen osa-alueiden kanssa. Nurmelin on onnistunut yhdistämään persoonallisen visuaalisen ajattelun populääriteoksen vaatimaan näyttävyyteen.

Ohjaus: Tiina Puumalainen
Ensi-ilta 7.2.2013, Tampereen työväen teatteri
Lisätietoja esityksestä: http://www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/carmen

Erikois-Säde: Valon ja kuvan ystävä: Teppo Järvinen

Hyvää valoa tai kuvaa esityksessä ei synny ilman saumatonta yhteistyötä suunnittelijoiden kesken. Kaikki esitykseen osallistuvat vaikuttavat toisiinsa, mutta mutta erityisesti lavastajan, valosuunnittelijan ja kuvasuunnittelijan yhteistyö on visuaalisessa suunnittelussa ratkaisevassa asemassa.

"Otetaanko tyhjä näyttämö ja ilmassa kelluva nyrkkeilykehä, joka on myös liikkuvan valon teline, joka tanssii ilmassa yhdessä näyttelijän ja valon kanssa allaan laulava musikaalitanssiryhmäkuoro? "

"Otetaanko pitkä pöytä ja sen taakse näyttämön kokoinen peili, joka on projisointipinta ja läpinäkyvyytensä ansiosta mahdollistaa myös kolminkertaisen yhtäaikaisen näyttelijän valaisemisen ja kerroksellisen näyttelemisen?"

"Nostetaanko koko näyttämö ilmaan ja tehdään nostolaitteiden sekaan kellari?"

"Tarvitaanko lavasteita lainkaan vai riittääkö lattialle projisoitu videokuva?"

Lavastaja Teppo Järvinen on epäilemättä kysynyt tämäntapaisia kysymyksiä muilta suunnittelevan työryhmän jäseniltä. Järvisen lavastukset eivät ole valaistavia tai kuvamateriaalilla peitettäviä objekteja, vaan valo ja video on integroitu niihin alusta lähtien. Vaikuttavista lopputuloksista näkyy, että lavastus ei ole valossa ja videossa huomioon otettava mahdollinen este, vaan mahdollistaja, osa yhteistä suunnitelmaa.

Järvinen onkin ollut lavastajana jo kahdessa valosäde-ehdokasesityksessä, joista toinen on tämän vuoden Valosäteen saanut Carmen.

Kuva otettiin perinteen mukaisesti lokaation valoisimmassa paikassa. Se oli invavessa.

Vuoden 2013 Säde-ehdokkaat olivat:

Äänisäde-ehdokkaat

• Tuuli Kyttälä: Straight
• Tuomas Norvio: Kuolemantauti
• Juuso Voltti: Super B

Kuvasäde-ehdokkaat

• Miko Jaakkola: Sofian maailma
• Nio&Boettge: Lähtö
• Sampo Pyhälä: Herttua Siniparran linna

Valosäde-ehdokkaat

• Meri Ekola: Super B
• Ville Mäkelä: Faux
• Jere Mönkkönen: Lähtö
• Teemu Nurmelin: Carmen
• Kalle Ropponen: Vuosisadan rakkaustarinat
• Jani-Matti Salo: URHO
• Janne Teivainen: Vintti
• Petri Tuhkanen: Där vi en gång flått

Äänisäde-ehdokas: Tuomas Norvio: Kuolemantauti

Tuomas Norvio luo taidokkaan äänisuunnittelun musiikkia, erilaisia keinoakustisia tiloja sekä tehosteääniä käyttäen. Norvion äänidramaturgia rytmittää esitystä hiljaisuuksilla ja taustoihin saumattomasti uppoavilla livemusiikeilla. Teoksen kehuttu aistikkuus on paljolti myös hienovireisen äänisuunnittelun ansiota.

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla

Äänisäde-ehdokas: Juuso Voltti: Super B

Teoksesta näkee, että se on kokonaisuus, joka on tehty yhdessä. Valolla/äänellä on rooli, joka on teoksen elimellinen osa. Minimalistiset toteutukset eivät häviä volyymissa – valo/ääni on vahva skenografinen ja kehollinen elementti. Ekola ja Voltti ovat hienosti ottaneet/saaneet paikkansa Oblivian ydinryhmässä. Tuntuu, että ryhmä arvostaa heitä. Teoksissa/konseptissa valo ja ääni ovat tärkeitä.

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Äänisäde-ehdokas: Tuuli Kyttälä: Straight

Esityksen äänisuunnittelu on poikkeuksellisen orgaaninen ja kokonaisvaltainen teos, jossa musiikin ja äänen raja tuntuu vanhanaikaiselta hapatukselta. Äänen avulla läpisävelletty teos luo alati muuttuvia tunnelmia, tiloja, rytmejä ja on kaikin tavoin keskeistä teoksessa niin sisältönsä kuin muotonsa puolesta.

Lisätietoja esityksestä Zodiakin sivuilla.