Ääni-Säde -ehdokas: J-P Järvinen: New Karleby

Leea Klemolan Tampereen Teatteriin tekemään "Kokkola-trilogiaan" kuuluvat näytelmät Kokkola, Kohti kylmempää ja New Karleby. Kaikkiin osiin on äänisuunnittelun tehnyt J-P Järvinen.

J-P Järvinen on tehnyt äänisuunnittelullaan suurtyön kaikkien osien kohdalla. Hänen työtään Klemolan "2000-luvun merkittävimmän suomalaisen teatteritapahtuman" tekstin tukijana ja vahvistajana on kuvattu "läpisävelletyksi äänimaailmaksi". Se on elokuvamaista ja tuo uusia sävyjä sekä ideoita suomalaisen teatterin äänisuunnitteluun.

New Karleby pyörii vielä Tampereen Teatterissa 25.10. asti sekä Tampereen Teatterikesässä.

Kuva-Säde -ehdokas: Paula Lehtonen: Pieta

Paula Lehtonen nostaa hotellihuoneessa esitetystä monologista esiin mielenkiintoisia ulottuvuuksia tulkitsemalla esitystä reaaliajassa videon välityksellä. Esitystilaan rakennetun valvontakamerajärjestelmän avulla Paula Lehtonen rakentaa omaehtoisen tulkinnan tarinasta, jota katsojan on mahdollista seurata samaisessa rakennuksessa erillisessä reaaliaikaiselle teatterielokuvalle tarkoitetussa huoneessa.

Lisätietoja: www.projectph6.net

Ääni-Säde -ehdokas: Kimmo Modig: Coconut Disco

• Kimmo Modig on tehnyt erittäin mielenkiintoisen työn esityksessä joka risteyttää kuunnelman "tavallisen" nykyteatteriesityksen tilallisen ulottuvuuden kanssa. Konsertinomaisen esityksen on ohjannut Katariina Numminen, musiikista vastaa Rodriges José ja äänitaiteen konseptuaalisesta ajattelumaailmasta ammentavasta äänisuunnittelusta vastaa Kimmo Modig.

• Radiolähetyksessä ilahdutti äänisuunnittelijan live-läsnäolo ja dokumentaarisuuden ulottuvuudet sekä suoran lähetyksen tunnelma.

Ääni-Säde -ehdokas: Timo Muurinen: Artificial Paradise

Timo Muurinen on ottanut rohkeasti haasteen vastaan suunnittelijana ja taiteellisen työryhmän koollekutsujana lähtiessään toteuttamaan esitystä "Artificial Paradise". Esitys nojaa vahvasti fyysisen (ja sanattoman) nykyteatterin keinoihin, joita tukee vahva äänisuunnittelu.

Vuoden 2010 Säde-palkinnot

Vuoden 2010 Säde-palkinnot on jaettu Thalia-gaalassa 27.3. Palkinnot saivat:

Säde 2010 kuvasuunnittelu
JUKKA HORSMANHEIMO
Juha

Jukka Horsmanheimon taustaprojisointi
toimii esityksen kerrontaa tukevana
kokonaisvaltaisena lavasteena.

Projisoinnit ovat erottamaton osa esitystä ja yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Lavastus toimii videoiden varassa luoden tarinan maisemia, tunnelmia ja erikoistehosteita.

Horsmanheimon kuvakerronta on esityksen koossapitävä voima rauhallisella määrätietoisuudellaan.

Säde 2010 valosuunnittelu
PIETU PIETIÄINEN
Mr. Vertigo

Pietu Pietiäisen valosuunnittelu on vahvasti
läsnä teoksessa luoden näyttämölle vaikuttavia tilallisia illuusioita.

Suunnittelu on estetiikaltaan rikasta ja rytmisesti tarkkaa. Pietiäinen käyttää hallitusti laajalla skaalalla erilaisia valaisimia modernista kalustosta perinteisiin valaistuslähteisiin, museoheittimiin sekä elävään tuleen.

Valosuunnittelu tukee taitavasti dramaturgiaa maalaten tilaan maagisia maisemia, unenomaisia näkyjä ja mystisiä tunnelmia.

Säde 2010 äänisuunnittelu
JONE TAKAMÄKI
Woyzeck

Jone Takamäen kaksoisrooli esiintyjänä ja suunnittelijana tuo äänen erottamattomaksi osaksi kerrontaa, roolien tukiessa oivaltavasti toisiaan.

Musiikki, ääni ja vaikuttavat akustiset tilat syntyvät orgaanisesti lavalla, jonka ansiosta esityksen rytmi ja äänellinen herkkyys on erityisen tarkkaa ja koskettavaa – akustiset tunnelmat, tilat ja hahmot sulautuvat erottamattomasti ja vahvasti osaksi esityksen kokonaisuutta.

Ääni on ryhmätyönä toteutetun esityksen lähtökohta ja se näkyy ja kuuluu vahvasti lopputuloksessa.

Säde-palkitut: Jukka Horsmanheimo, Pietu Pietiäinen, Jone Takamäki

Osa arvovaltaista raatia, palkittuja ja muuta SVÄL:n terävintä edustuskärkeä. Takarivissä Mari Agge, Vespa Laine, Mia Kivinen ja Kimmo Karjunen, eturivissä Kristian Ekholm, Pietu Pietiäinen, Mia Erlin ja Jone Takamäki.

Ääni-Säde -ehdokas: Pauli Riikonen: Paratiisi

• Teoksen kokonaisvaltainen äänimaailma koostuu taiten varioiduista, mutta yhtenäisinä pysyvistä teemoista. Sen absurditkin yksityiskohdat loksahtavat esityksen kokonaisuuteen jäämättä taustalle komppaamaan.

• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!

• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.


Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.

Ääni-Säde -ehdokas: Juha Tuisku: Corto Maltesen seikkailut

• On hankalaa erottaa esityksen ääntä ja valoa toisistaan, niin saumattomasti ne toimivat yhteen [toimitus huomauttaa, että Jukka Kyllösen valosuunnittelu ei voi olla tänä vuonna ehdolla, sillä suunnittelijalle myönnettiin vuoden 2010 Valo-Säde]. Hienona esimerkkinä pari sekuntia kestävät paukkupatruunattoman yleisöystävälliset ampumakohtaukset. Katsoja hyväksyy hetkessä satoja kuulokuvia sisältävän kerrontatavan joka vaihtaa paikkaa ja aikaa sujuvasti yhdessä valon pikku vinjettien ja suurtenkin kuvasarjojen johdattelemana.

• Hieno duuni, hyvät soundit, huumorintajua