Kuvasäde-ehdokas: Miko Jaakkola: Sofian maailma

Video on olennainen, sisältöön integroitu osa esitystä, joka mittavuudestaan päätellen on ollut mukana kokonaisuudessa varhaisesta suunnitteluista alkaen. Kuva heittää niin näyttelijän kuin katsojankin historiaan, lavastaa, vie tarinaa eteenpäin, luo tunnelmia ja on osa kommunikaatiota ja dialogia näyttämöllä. Tämä kaikki kuitenkin niin, että esitys on teatteria, ei live-näyttelijöillä höystettyä elokuvaa.

Lainaus esityksestä kirjoitetusta osuvasta kritiikistä: "intensiteetti on hetkittäin toimintaelokuvan tasolla". Tästä iso kiitos kuvasuunnittelun.

Lisätietoja esityksestä Kajaanin teatterin sivuilta.

Äänisäde-ehdokas: Tuomas Norvio: Kuolemantauti

Tuomas Norvio luo taidokkaan äänisuunnittelun musiikkia, erilaisia keinoakustisia tiloja sekä tehosteääniä käyttäen. Norvion äänidramaturgia rytmittää esitystä hiljaisuuksilla ja taustoihin saumattomasti uppoavilla livemusiikeilla. Teoksen kehuttu aistikkuus on paljolti myös hienovireisen äänisuunnittelun ansiota.

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla

Valosäde-ehdokas: Kalle Ropponen: Vuosisadan rakkaustarinat

Kaunis, maalaileva, herkkäkin. Valolla on aktiivinen rooli teoksessa, tulee tunne, että haluaisi itse päästä kokeilemaan kaikkea valolla inspiroivassa, kauniissa lavastuksessa. Hyviä suuntia, raikkautta.

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilta.

Äänisäde-ehdokas: Juuso Voltti: Super B

Teoksesta näkee, että se on kokonaisuus, joka on tehty yhdessä. Valolla/äänellä on rooli, joka on teoksen elimellinen osa. Minimalistiset toteutukset eivät häviä volyymissa – valo/ääni on vahva skenografinen ja kehollinen elementti. Ekola ja Voltti ovat hienosti ottaneet/saaneet paikkansa Oblivian ydinryhmässä. Tuntuu, että ryhmä arvostaa heitä. Teoksissa/konseptissa valo ja ääni ovat tärkeitä.

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Valosäde-ehdokas: Meri Ekola: Super B

Teoksesta näkee, että se on kokonaisuus, joka on tehty yhdessä. Valolla/äänellä on rooli, joka on teoksen elimellinen osa. Minimalistiset toteutukset eivät häviä volyymissa – valo/ääni on vahva skenografinen ja kehollinen elementti. Ekola ja Voltti ovat hienosti ottaneet/saaneet paikkansa Oblivian ydinryhmässä. Tuntuu, että ryhmä arvostaa heitä. Teoksissa/konseptissa valo ja ääni ovat tärkeitä.

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Kuvasäde-ehdokas: Sampo Pyhälä: Herttua Siniparran linna

Projisoinnit ovat Pyhälän lavastuksen oleellinen osa. Tyylitellyt elementit toimivat projisointipintoina, jotka muuttuvat projisointien myötä konkreettisista rakenteista abstrakteiksi mielentiloiksi, yksinkertaisella, mutta näyttävällä kuvamateriaalilla. Projisoinnit vievät katsojan selkeästi kohtauksesta toiseen, pysyen kuitenkin tyylillisesti yhtenäisinä. Kuvat häilyvät abstraktin ja konkreettisen rajalla ja luovat Siniparran linnaan maagisen kauniin ja kylmäävän maailman.

Lisätietoja esityksesta Oopperan sivuilta.

Valosäde-ehdokas: Petri Tuhkanen: Där vi en gång flått

Tuhkasen valot yhdistävät perinteistä teatteri-ilmaisua ja esteettistä yllättävyyttä. Perusvalaistus on tehty tyylikkäästi ja tasapainoisesti, yleisön katsetta ohjataan huomaamattomasti, mutta vahvasti. Toisen tason valoihin tuovat värit ja liike, joita käytetään sekä kliseitä hyväksikäyttäen että persoonallisesti ja yllättävästi. Valon tasot eivät jää erillisiksi, vaan yhdistyvät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, luoden yhdessä lavastuksen kanssa vankan tilallisen perustan esityksen maailmalle.

Lisätietoja esityksestä Viiruksen sivuilla.