Vuoden 2012 Säde-palkinnot jaettu

Vuoden 2012 Säde-palkinnoissa painottuu valo-, ääni- ja kuvasuunnittelijan vahva rooli esityksen lähtökohtana ja tyylilajin määräytymisessä. Raati jakoi ensimmäistä kertaa myös erityispalkinnon. Säde-palkinnot jaettiin Thalia-gaalassa Seinäjoella, paitsi erityispalkinto, joka jaettiin Helsinki-Seinäjoki-junassa aiemmin samana päivänä.

Raatiin kuuluivat Kristian Ekholm, Sinikka Isoniemi, Mia Kivinen, Jukka Kuuranne, Ina Niemelä, Pietu Pietiäinen ja Miika Riikonen. Päätökset palkintojen saajista tehtiin jäsenistön antamien arvioiden pohjalta.

Kuva-Säde

Palkinnon saaja: Timo Teräväinen esityksestä Patriarkka
Kansallisteatteri, ohjaus Juha Jokela

Teräväisen ja työryhmän näyttämölle jalostama videokerronnan estetiikka hipoo Patriarkassa täydellisyyttä. Säästeliäästi mutta äärimmäisen tarkasti käytettyä videota ei voisi esityksestä irrottaa mitenkään. Tyylitellyt kameralähikuvat tarjoavat mahdollisuuden pienieleiseen elokuvanäyttelemiseen, sekä ajan ja paikan vaivattomiin siirroksiin – usein simultaanisti näyttelijöiden, lavastuksen ja koko tekniikan saumattomalla yhteispelillä.

Pelkistetty ja videokuvan ehdoilla toteutettu lavastus tarjoaa paikoilleen liukuvat pinnat myös taustaprojisointeihin, joissa ovet ja ikkunat aukeavat vähäeleisiin mutta paljon kertoviin maisemiin. Patriarkka on täynnä todella kauniita, mietittyjä siirtymiä kuvista toisiin sekä niiden loistavaa, hengittävää rytmitystä. Projisointien vahva asema esityksessä ei vie huomiota näyttämötoiminnasta, vaan antaa mahdollisuuden sekä kokonaisuuden että yksityiskohtien havainnointiin.

Valo-Säde

Palkinnon saaja: Minna Tiikkainen esityksestä Grind
Koreografia ja tanssi Jefta Van Dinther

Grindin huikea visuaalisuus pelaa pitkälle valon intensiteettien hienovaraisten vaihteluiden sekä täydellisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Tiikkaisen äärimmäisen tarkka, nerokas leikki näköaistin kanssa harhauttaa ja luo hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle.

Teoksen lähtökohtana on ollut, että sen jokainen valollinen ja koreografinen ratkaisu on sidoksissa toisiinsa, eikä valossa ja liikkeessä erikseen ole mitään järkeä. Tuloksena on liikkeestä, valosta - ja äänestä - muodostuva visuaalisesti ja rytmillisesti ainutlaatuinen, totaalinen taideteos.

Ääni-Säde

Palkinnon saaja: Heidi Soidinsalo esityksestä Play Alter Native
Teater Viirus, ohjaus Anni Klein

Heidi Soidinsalon vaikuttava äänisuunnittelu ratkaisee esityksen Play Alter Native tyylilajin ja rytmittää sitä harvinaisen konkreettisesti. Esitys on tekstitetty äänisuunnittelulla, joka palaa modernilla ja sarjakuvamaisella otteella elokuvien vanhaan foley-estetiikkaan. Hallitsevasta ja poikkeavastakin roolistaan huolimatta äänisuunnittelu ei ole erikoisuudentavoittelua vaan se toimii hienosti myös käytännössä esityksen oleellisena osana, ei pelkästään mielenkiintoisena konseptina.

Ääni on poikkeuksellisen vahva osa esitystä, joka osoittaa, että aina ei tarvitse ottaa perinteisiä lähtökohtia annettuina. Kun koko ryhmä toimii yhteisen ratkaisun puolesta, on samantekevää, onko esityksen johtotähti ääni, näyttelijäntyö, teksti, jokin muu vai ne ihan kaikki.

Jyrki Karttunen on ihana -palkinto

Säde-radin erityispalkinto myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.

Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.

Kiitos.

Säde-palkinnon varaslähtö

Virallisemmat Säde-palkinnot jaetaan vasta illemmalla, mutta raati otti varaslähdön Helsinki-Seinäjoki-junassa. Raati on tänä vuonna päättänyt myöntää valo-, kuva- ja äänisäteen lisäksi erityispalkinnon. Tavasta saattaa tulla jatkuva, tai sitten ei.

Vuoden 2013 erityissäde on Jyrki Karttunen on ihana -palkinto. Se myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.

Perustelut: Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.

Kiitos.

Myös kunniakirja on ihana, kuulemma.

Palkintojen saajat päätetty

Vuoden 2012 Säde-palkintojen saajat on päätetty raadin kokouksessa tänään 13.1.2013 ja palkituille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Tieto julkistetaan Thalia-gaalassa 10.3.

Ehdolla olivat:

Ääni-Säde -ehdokkaat

• Tuomas Fränti: Jeminan monta elämää
• Timo Hietala: Tumman veden päällä
• Kasperi Laine: Romeo&Julia
• Heidi Lind: Play Alter Native
• Juho Lukinmaa: Maa on syntinen laulu
• Tuomas Norvio: Pastoraalisinfonia

Kuva-Säde -ehdokkaat

• Hutri & Valorinta: Tumman veden päällä
• Timo Teräväinen: Patriarkka
• Jouka Valkama: Romeo&Julia

Valo-Säde -ehdokkaat

• Timo Alhanen: Puhdistus
• Meri Ekola: Museum of postmodern art
• Hanna Käyhkö: Romeo&Julia
• Harri Peltonen: Hair
• Jani-Matti Salo: Light as a Feather, Green as an Apple
• Jani-Matti Salo: Pastoraalisinfonia
• Minna Tiikkainen: Grind

Ääni-Säde-ehdokas: Tuomas Norvio: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonia on malliesimerkki kokonaistaideteoksesta: Sen kaikki osat toimivat täydellisesti toistensa kanssa, eikä missään niistä olisi järkeä yksin. Vaikka musiikin ja äänisuunnittelun raja on erityisen vaikea erottaa, kuuluu Norvion persoonallinen ote selvästi. Äänisuunnittelu rytmittää, leikkii ja tyylittelee - se toimii viimeistelevänä liimana muutenkin hitsautuneessa esityksessä.

Lisätietoja esityksestä Takomon sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Meri Ekola: Museum of postmodern art

Valo oli oma itsevarma olionsa esityksen osana. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onnistui juuri niin!

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Jani-Matti Salo: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut  efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun.

Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot.

Lisätietoja esityksestä Teatteri Takomon sivuilta.

Kuva-Säde-ehdokas: Jouka Valkama: Romeo&Julia

Valkaman kuvamateriaali on yksinkertaista, tyylikästä ja äärimmilleen hiottua. Kuvasuunnittelu on esityksen rinnakkaisraita, joka kohtaa live-esiintyjät kommentoiden, joskus pääosassa, joskus tanssijoiden kanssa rinnan. Kuvan hidas mustavalkoisuus sopii esityksen kokonaisvisuaalisuuteen hyvin ja sitä tehokkaampia ovat silloin tällöin ilmenevät värit. Tyylikkäässä synkkyydessään kuvamateriaali on jatkuva muistutus siitä, kuinka tässä kuitenkin tulee käymään.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.