Ääni-Säde-ehdokas: Tuomas Norvio: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonia on malliesimerkki kokonaistaideteoksesta: Sen kaikki osat toimivat täydellisesti toistensa kanssa, eikä missään niistä olisi järkeä yksin. Vaikka musiikin ja äänisuunnittelun raja on erityisen vaikea erottaa, kuuluu Norvion persoonallinen ote selvästi. Äänisuunnittelu rytmittää, leikkii ja tyylittelee - se toimii viimeistelevänä liimana muutenkin hitsautuneessa esityksessä.

Lisätietoja esityksestä Takomon sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Meri Ekola: Museum of postmodern art

Valo oli oma itsevarma olionsa esityksen osana. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onnistui juuri niin!

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Jani-Matti Salo: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut  efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun.

Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot.

Lisätietoja esityksestä Teatteri Takomon sivuilta.

Kuva-Säde-ehdokas: Jouka Valkama: Romeo&Julia

Valkaman kuvamateriaali on yksinkertaista, tyylikästä ja äärimmilleen hiottua. Kuvasuunnittelu on esityksen rinnakkaisraita, joka kohtaa live-esiintyjät kommentoiden, joskus pääosassa, joskus tanssijoiden kanssa rinnan. Kuvan hidas mustavalkoisuus sopii esityksen kokonaisvisuaalisuuteen hyvin ja sitä tehokkaampia ovat silloin tällöin ilmenevät värit. Tyylikkäässä synkkyydessään kuvamateriaali on jatkuva muistutus siitä, kuinka tässä kuitenkin tulee käymään.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Hanna Käyhkö: Romeo&Julia

Käyhkön lähes materiaalinen valo tekee tilaa melkein yhtä konkreettisesti kuin lavastuskin. Viileät sävyt ja runsaat kontrastit korostavat tarinan jääväämätöntä traagisuutta ja kauneudessaankin synkkää loppua. Voimakkaat, selkeät valon suunnat luovat vahvasti kolmiuloitteista, jylhää estetiikkaa, joka antaa esitykselle vahvan oman leimansa.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Ääni-Säde-ehdokas: Kasperi Laine: Romeo&Julia

Romeo&Julian äänisuunnittelu on erinomainen esimerkki siitä, miksi esityksessä kannattaa olla äänisuunnittelija, vaikka käytettäisiin olemassa olevaa musiikkia. Laine luo osin musiikkia korostavaa, osin sitä vastaan pelaavaa äänimaailmaa ja saa aikaan osiaan suurempaa synergiaa. Jylhä, karheudessaan vaikuttava äänisuunnittelu sekä kunnioittaa alkuperäistä musiikkia että on aivan oma, luontevasti tässä päivässä oleva kokonaisuutensa.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Ääni-Säde-ehdokas: Tuomas Fränti: Jeminan monta elämää

Äänisuunnittelijaa ei ole piilotettu tarkkaamoon vaan hänellä on näkyvä rooli esityksessä, bändin liiderinä, muusikkona ja esiintyjänä. Tuomas "Puppe" Fräntin suunnittelutyö tukee esityksen korkettavaa tarinaa naisesta/miehestä, se antaa Jeminan elämälle tunnelmaan upottavan soundtrackin. Fräntin äänisuunnittelu on herkkää ja huolella suunniteltua - yhtä vaaleanpunaista kuin valot ja lavastus ja yhtä riemastuttavaa kuin salitanssiduetto puun takaa!

Lisätietoja esityksestä Zodiakin sivuilta