perjantai 28. joulukuuta 2012

Valo-Säde-ehdokas: Meri Ekola: Museum of postmodern art

Valo oli oma itsevarma olionsa esityksen osana. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onnistui juuri niin!

Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Jani-Matti Salo: Pastoraalisinfonia

Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut  efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun.

Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot.

Lisätietoja esityksestä Teatteri Takomon sivuilta.

Kuva-Säde-ehdokas: Jouka Valkama: Romeo&Julia

Valkaman kuvamateriaali on yksinkertaista, tyylikästä ja äärimmilleen hiottua. Kuvasuunnittelu on esityksen rinnakkaisraita, joka kohtaa live-esiintyjät kommentoiden, joskus pääosassa, joskus tanssijoiden kanssa rinnan. Kuvan hidas mustavalkoisuus sopii esityksen kokonaisvisuaalisuuteen hyvin ja sitä tehokkaampia ovat silloin tällöin ilmenevät värit. Tyylikkäässä synkkyydessään kuvamateriaali on jatkuva muistutus siitä, kuinka tässä kuitenkin tulee käymään.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Valo-Säde-ehdokas: Hanna Käyhkö: Romeo&Julia

Käyhkön lähes materiaalinen valo tekee tilaa melkein yhtä konkreettisesti kuin lavastuskin. Viileät sävyt ja runsaat kontrastit korostavat tarinan jääväämätöntä traagisuutta ja kauneudessaankin synkkää loppua. Voimakkaat, selkeät valon suunnat luovat vahvasti kolmiuloitteista, jylhää estetiikkaa, joka antaa esitykselle vahvan oman leimansa.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Ääni-Säde-ehdokas: Kasperi Laine: Romeo&Julia

Romeo&Julian äänisuunnittelu on erinomainen esimerkki siitä, miksi esityksessä kannattaa olla äänisuunnittelija, vaikka käytettäisiin olemassa olevaa musiikkia. Laine luo osin musiikkia korostavaa, osin sitä vastaan pelaavaa äänimaailmaa ja saa aikaan osiaan suurempaa synergiaa. Jylhä, karheudessaan vaikuttava äänisuunnittelu sekä kunnioittaa alkuperäistä musiikkia että on aivan oma, luontevasti tässä päivässä oleva kokonaisuutensa.

Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.

Ääni-Säde-ehdokas: Tuomas Fränti: Jeminan monta elämää

Äänisuunnittelijaa ei ole piilotettu tarkkaamoon vaan hänellä on näkyvä rooli esityksessä, bändin liiderinä, muusikkona ja esiintyjänä. Tuomas "Puppe" Fräntin suunnittelutyö tukee esityksen korkettavaa tarinaa naisesta/miehestä, se antaa Jeminan elämälle tunnelmaan upottavan soundtrackin. Fräntin äänisuunnittelu on herkkää ja huolella suunniteltua - yhtä vaaleanpunaista kuin valot ja lavastus ja yhtä riemastuttavaa kuin salitanssiduetto puun takaa!

Lisätietoja esityksestä Zodiakin sivuilta

Valo-Säde-ehdokas: Harri Peltonen: Hair

Maukas, maltillinen ja mehevä musikaalivalosuunnittelu. Tarkkuutta ja kokeilevuutta. Teatteritila otettu mukaan kuviin varsinaisen lavastuksen lisäksi. Hienot RGB-varjot katsomossa tapahtuvissa joukkokohtauksissa. Siististi toteutettua liikkuvien käyttöä. Rytmikästä ajoa. "Toisenlainen musikaalivalosuunnittelu" vailla turhaa vätkytystä.
Lisätietoja esityksestä Lahden kaupunginteatterin sivuilta

torstai 15. marraskuuta 2012

Valo-Säde-ehdokas: Minna Tiikkainen: Grind

Teos on huikea. Kokonaisuus on rakennettu hyvin yksinkertaisilla elementeillä ja visuaalisuus pelaa pitkälle intensiteettien vaihteluiden sekä totaalisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Näköaistin kanssa leikitään nerokkaasti, harhautetaan ja luodaan hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle. Valo on jatkuvassa liikkeessä, vaikka liikkuvia valonheittimiä ei käytetä - se ikään kuin värisee läpi teoksen. Valo-operointi elää teoksen mukana hyvin elävänä osana. Työskentely on äärimmäisen tarkkaa ja lopputulos on sekä visuaalisesti että rytmillisesti tyylikäs.

Lisätietoja esityksestä teoksen koreografin Jefta van Dintherin sivuilta.

Ääni-Säde-ehdokas: Juho Lukinmaa: Maa on syntinen laulu

Teatteri vanhan Jukon Maa on syntinen laulu -esityksen äänisuunnittelu on röyhkeän läsnäoleva, eikä pyydä anteeksi olemassaoloaan. Se hyökkää päälle olematta asiaan kuulumatonta tai esitykseen sopimatonta melua. Pitää tyylillisesti linjansa ja toisen puoliskon äänen käyttö dramaturgisena elementtinä osoittaa rohkeutta luottaa äänisuunnittelun voimaan. Kriitikon sanoin: "Teatteri Vanha Juko saa Mukan soimaan".

Lisätietoja esityksestä Teatteri vanhan Jukon sivuilta.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kuva-Säde-ehdokas:Timo Teräväinen: Patriarkka


Tyylipuhdasta ja monipuolista videon käyttöä osana esitystä.

Patriarkka on täynnä todella kauniita, mietittyjä siirtymiä kuvista toisiin sekä erittäin korkealaatuista livevideon käyttöä. Timo Teräväinen on onnistunut uppoutumaan esityksen maailmaan niin perusteellisesti ja taidokkaasti, ettei projisointejen ja muun esityksen välillä näe minkäänlaista saumaa. Projisointeja ei voisi esityksestä irrottaa mitenkään. Kuvat tarjoilevat katsojalle mahdollisuuden kuvakulmamuutoksiin elokuvan tapaan, mutta jättäen silti vielä mahdollisuuden kokonaisuuden sekä simultaanisuuden havainnointiin. Näyttämöllä tapahtuva simultaanisuus tuntuukin upottavan projisointipinnat vielä entistäkin tiiviimmäksi osaksi esitystä.

Projisointien vahva asema esityksessä ei vie huomiota näyttämötoiminnasta, mikä lienee työryhmän tiiviin yhteistyön tulosta. Projisointipintoja on useita ja pyörönäyttämöä käytetään tehokkaasti fyysisen toiminnallisen pisteen siirtämisessä. Rytmitys on likimain täydellistä, mikä antaa mahdollisuuden katsojan seurata useita kohteita yhtäaikaisesti.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kuva-Säde-ehdokas: Tuomo Hutri ja Jenni Valorinta: Tumman veden päällä

Tumman veden päällä -esityksessä live-kamerat tuovat esitykseen sekä realistisia tiloja, että riisuvat sen illuusioista näyttämällä kuvaukseen tarvittavan tekniikan, ihmiset ja trikit. Realismia ei kuitenkaan ole tavoiteltu kohtuuttomasti, vaan elävän kuvan keinoin on toteutettu myös hykerryttäviä nukkenäytelmällisiä osuuksia. Yksityiskohtiin suunnattu kamera paljastaa tunteet ja hämmentää mittakaavan.

Kamera ei vain todista ja lavasta, vaan on myös roolissa, antaen teatterissa harvoin nähdyn kokemuksellisen näkökulman. Näyttämöllä usein haastavat lapsiroolit on toteutettu todella tyylikkäästi kameran, lapsinäyttelijöiden ja aikuisten näyttelijöiden saumattomana yhteistyönä.

Vaikka elävä kuva on hallitsevassa roolissa näyttämöratkaisuissa, se ei riistäydy itsetarkoitukselliseksi. Kokonaisuus pysyy monipuolisuudestaan ja -tasoisuudestaan huolimatta yhtenäisenä. Paitsi temaattisesti perusteltua, kuva on myös visuaalisesti harkittua ja taiten sommiteltua.

Ääni-Säde-ehdokas: Timo Hietala: Tumman veden päällä

Hienosti kokonaisuuteen integroitu ja näytelmän tunnelmassa vahvasti elävä musiikki ja äänisuunnittelu. Kiinnostavuutta lisää läpi esityksen tapahtuva, tallennettuun materiaaliin sulautuva live-äänen ja -musiikin tuottaminen näyttämöllä. Esityksen äänimaailma on sekä taidokas äänisuunnittelullinen sävellys että musiikillinen äänisuunnittelu.

Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivulla.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Valo-Säde -ehdokas: Timo Alhanen: Puhdistus

Arkkitehtonisesti linjakkaan lavastuksen ja musiikillisesti monitahoisen, runollisesti koskettavan, paikoin järkyttävänkin oopperan hienostunut ja teknisesti taitava, tyylikäs valaisu. Liikkuvan lavastuksen ja liikkuvan valon juhlaa hyvässä oopperassa.

Puhdistus Kansallisoopperan sivuilla

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ääni-Säde -ehdokas: Heidi Lind: Play Alter Native

Heidi Lindin äänisuunnittelu ratkaisee esityksen Play Alter Native tyylilajin ja rytmittää sitä harvinaisen konkreettisesti. Esitys on tekstitetty äänisuunnittelulla, se palaa modernilla, sarjakuvamaisella otteella vanhaan foley-estetiikkaan. Hallitsevasta ja poikkeavastakin roolistaan huolimatta äänisuunnittelu ei ole erikoisuudentavoittelua tai yhden vitsin toistamista. Se toimii myös käytännössä, ei pelkästään mielenkiintoisena konseptina.

Play Alter Native on osa Viiruksen Det lystna landet -esitystä. Esityksiä 20.4. asti Viiruksessa

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Säde-palkinnot 2011

Vuoden 2011 Säde-palkinnot on julkistettu Thalia-gaalassa 11.3.2012. Palkinnot saavat:

Kuva-Säde

Ville Seppänen: Broken Heart Story
Q-teatteri, ohjaus Saara Turunen

Tyylikäs livekamerankäyttö, yllättävät kuvakulmat, tarkat kompositiot ja vahva läsnäolo tekevät kuvasuunnittelusta erottamattoman osan kokonaistaideteosta. Broken Heart Story on tarkasti rytmitetty tilan, tekniikan ja esiintyjien runollinen kollaasi, jonka omaleimaisessa kerrontatavassa video moninkertaistaa tilaa ja näkökulmia.

Valo-Säde
Heikki Paasonen: Meidän sosiaalidemokraattiset kehomme
Zodiak – Uuden tanssin keskus, koreografia Maija Hirvanen

Heikki Paasosen valoissa ei ole mitään turhaa. Tilan varma, mutta yksinkertaisen eleetön haltuunotto ja tarkan pelkistetty valodramaturgia luovat esitykselle karunkauniin maailman, jossa näyttävätkin kohtaukset on toteutettu tyylillä ja pienillä keinoilla. Valot ovat sekä tunnistettavaa, tinkimätöntä Paasosta, että esitystä kannattelevaa yhteistä estetiikkaa.

Ääni-Säde
Jori Tossavainen: Bruce Willis Saves the World
Tutkivan teatterityön keskus, ohjaus Riko Saatsi

Häpeilemättömän elokuvallinen, kliseillä ja efekteillä leikkivä äänidramaturgia sitoo esityksen saumattomasti yhteen. Akustista, näyttämöllä tuotettua ja siitä prosessoitua ääntä käyttävä, monikerroksinen ja runsas äänimaailma herättää staattisetkin kohtaukset eloon aiheuttamatta kuitenkaan yleisössä ääniähkyä. Ja välillä uskalletaan myös olla ihan hiljaa. Jos esityksestä poistettaisiin ääni, lähtisi siitä myös sielu.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Säde-palkintojen 2012 ehdotuskausi on jo alkanut!

Valo-, Ääni- ja Kuva-Säde -ehdotuksia voi tehdä osoitteeseen sadepalkinto(AT)gmail.com tai lähimmälle raadin jäsenelle. Muutoksena edellisvuosiin ehdotukset on nyt perusteltava, vieläpä niin, että ne vastaavat arvosanojen neljä, tai vielä mieluummin viisi, vaatimuksia. Raati voi tarpeen mukaan pyytää tarkennuksia perusteluihin.

Valo-Säde -ehdokas: Jani-Matti Salo: Light as a Feather, Green as an Apple

Jani-Matti Salon valosuunnittelu Veli Lehtovaaran ja Maria Ferreira Silvan esitykseen "Light as a Feather, Green as an Apple" on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. Valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä.

Tietoja esityksestä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen sivuilta

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kuva-Säde -ehdokas: Ville Seppänen: Broken Heart Story

• Vaikka kuvasuunnittelun keinot olivat ennenkin nähtyjä, niin varsinkin tyylikäs livekamerankäyttö tarkkoine kompostioineen ja yllättävine kuvakulmineen ilahdutti. Ja sopi esitykseen mainiosti. Elokuvalliset tarkat leikkaukset koko koneistolta: kuva, valo, ääni, esiintyjät. Loistavaa. Erittäin tyylikäs kokonaispanos Villeltä.

• Näyttämön intiimiin tilaan synnytettiin teokselle omamaailmainen kerrontatapa, jossa videokuva laajentaa ja näyttää katsojalle välillä enemmän, välillä vähemmän kuin roolien henkilöille.

• Mielestäni teos oli omalla erityisellä tavallaan kokonaistaideteos. Keinot, joita ohjauksessa käytettiin olivat teknisesti moninaiset, mutta niiden käyttö kävi niin sujuvasti, ettei kerrontaa ajatellut teknisenä suorituksena tai kokeiluna, vaan kaikki punoutui kiehtovan runollisesti yhdeksi kollaasiksi. Monenlaista kerrontaa oli kaikilla osa-alueilla, myös näyttelijäntyössä, tekstissä, valossa jne. Teräväkulmainen ja hauska, sekä kipeä esitys. Minulle jäi hyvä mieli.