Kalle Ropposen valosuunnittelu käyttää hienosti hyväkseen tilan ja varsin rajoitetun tekniikan mahdollisuuksia. Erikoisetkaan ratkaisut eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan ovat selkeä osa esityksen kokonaisestetiikkaa.
Lisätietoja esityksestä Kolmannen tilan sivuilta.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Antti Mäkelä: Soita minulle Billy
Jurkan nurkka soi ja hienoa äänisuunittelussa oli mm. tilan tuntu, joka luodaan ikään kuin viereisistä huoneista/huoneistoista kuuluvalla musiikilla
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Jori Tossavainen: Bruce Willis saves the world
• Äänisuunnittelu tuki esityksen kulkua ja kohtauksia niiden kulloisenkin tyylin mukaisesti. Erityisen hienoja olivat akustisesti luodut äänivallit ja näyttelijöiden osallisuus niihin ja erilaisten pisteäänten syntyyn. Tämä ratkaisu on tyylikäs ja kannatteli esitystä. Jos äänisuunnittelun poistaisi, lähtisi esitykseltä sielu.
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
tiistai 11. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Matti Jykylä: Pyörteitä
Teoksessa valo toimii hyvin teoksen muiden osa-alueiden kanssa. Valaisussa on otettu huomioon erilaiset pinnat ja saatu niiden parhaita ominaisuuksia esiin. Toimiva suhde näkyy myös voimakkaammin valon kanssa reagoivien materiaalien, peilien käytössä. Peilit muodostavat parhaimmillaan suoran yhteyden liikkeen ja valon välille. Videon ja valon yhteispeli jäi myös mieleen positiivisena.
Projisointipintaa hyödynnettiin kekseliäästi myös valaistuksessa ja välillä ei enää osannut edes sanoa onko materiaali lähtöisin videotykistä vai valonheittimestä. Toimivasta kokonaisuudesta huolimatta valo ei jää ainoastaan osaksi kokonaisuutta, vaan nostaa myös tarvittaessaan päätään rohkeasti ottaen koko näyttämön haltuun.
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta.
Projisointipintaa hyödynnettiin kekseliäästi myös valaistuksessa ja välillä ei enää osannut edes sanoa onko materiaali lähtöisin videotykistä vai valonheittimestä. Toimivasta kokonaisuudesta huolimatta valo ei jää ainoastaan osaksi kokonaisuutta, vaan nostaa myös tarvittaessaan päätään rohkeasti ottaen koko näyttämön haltuun.
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta.
torstai 6. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Timo Alhanen: Anna Liisa
• Anna Liisan hienot valot toimivat lavastuksen kanssa yhteen loistavasti.
• Valosuunnittelu toimii hyvin lavastuksen ja videon / kuvasuunnittelun kanssa luoden näyttäviä ja maalauksenomaisia näyttämökuvia läpi esityksen.
Lisätietoja Tampereen työväen teatterin sivuilta
• Valosuunnittelu toimii hyvin lavastuksen ja videon / kuvasuunnittelun kanssa luoden näyttäviä ja maalauksenomaisia näyttämökuvia läpi esityksen.
Lisätietoja Tampereen työväen teatterin sivuilta
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Kasperi Laine: Broken Heart Story
• Vahva ja linjakas äänisuunnittelu kantaa leikkaukset ja rytmittää esityksen ennenkuulumattoman hienosti.
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
Valo-Säde -ehdokas: Anna Pöllänen: Vihje ilosta
Herkkä, voimakas, hienot monivärivarjot matalilla etufresuilla, tykki setti.
Lisätietoja Zodiakin sivuilta
Lisätietoja Zodiakin sivuilta
tiistai 4. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Pekka Pitkänen: Katoaminen
Pitkäsen tilasuunnittelu on puuterinpehmeä ja puhtaanvalkoinen. Valosuunnitelma luottaa yksinkertaisuuteen ja malttaa pitää tehokeinot niin harkittuina, että pienikin muutos tuntuu merkittävältä ilman päällekäyvyyttä. Kuva on puhdas ja selittelemätön, luonteva osa esityksen kokonaisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)