Romeo&Julian äänisuunnittelu on erinomainen esimerkki siitä, miksi esityksessä kannattaa olla äänisuunnittelija, vaikka käytettäisiin olemassa olevaa musiikkia. Laine luo osin musiikkia korostavaa, osin sitä vastaan pelaavaa äänimaailmaa ja saa aikaan osiaan suurempaa synergiaa. Jylhä, karheudessaan vaikuttava äänisuunnittelu sekä kunnioittaa alkuperäistä musiikkia että on aivan oma, luontevasti tässä päivässä oleva kokonaisuutensa.
Lisätietoja Susanna Leinonen Companyn sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti