Tanssiteatteri Tsuumin teos Vintti onnistuu viettelemään katsojan maailmaansa. Esiintyjät, äänet, tila ja valo muodostavat puoleensavetävän, harmonisen kokonaisuuden, jossa jokainen osaelementti on keskeinen.
Visuaalisesta suunnittelusta vastaa Janne Teivainen, jonka valosuunnittelu on yksinkertaisuudessaan lumoava. Usvan täyttämä tila ja simppeli ”old school” –valaisu jalkalamppuineen ja roikkavaloripustuksineen on olennainen osa ajoittain rähjäisiä, haaveellisia, lyyrisiäkin elementtejä sisältävää teosta.
Teivainen on toiminut Vintissä myös muusikkona, säveltäjänä ja äänisuunnittelijana, mikä on osaltaan vaikuttanut esityksen yhtenäisyyteen ja valosuunnittelun yksinkertaiseen, teosta tukevaan ilmaisuun.
Lisätietoja esityksestä Tsuumin sivuilla.
maanantai 30. joulukuuta 2013
lauantai 21. joulukuuta 2013
Kuvasäde-ehdokas: Miko Jaakkola: Sofian maailma
Video on olennainen, sisältöön integroitu osa esitystä, joka mittavuudestaan päätellen on ollut mukana kokonaisuudessa varhaisesta suunnitteluista alkaen. Kuva heittää niin näyttelijän kuin katsojankin historiaan, lavastaa, vie tarinaa eteenpäin, luo tunnelmia ja on osa kommunikaatiota ja dialogia näyttämöllä. Tämä kaikki kuitenkin niin, että esitys on teatteria, ei live-näyttelijöillä höystettyä elokuvaa.
Lainaus esityksestä kirjoitetusta osuvasta kritiikistä: "intensiteetti on hetkittäin toimintaelokuvan tasolla". Tästä iso kiitos kuvasuunnittelun.
Lisätietoja esityksestä Kajaanin teatterin sivuilta.
Lainaus esityksestä kirjoitetusta osuvasta kritiikistä: "intensiteetti on hetkittäin toimintaelokuvan tasolla". Tästä iso kiitos kuvasuunnittelun.
Lisätietoja esityksestä Kajaanin teatterin sivuilta.
perjantai 13. joulukuuta 2013
Äänisäde-ehdokas: Tuomas Norvio: Kuolemantauti
Tuomas Norvio luo taidokkaan äänisuunnittelun musiikkia, erilaisia keinoakustisia tiloja sekä tehosteääniä käyttäen. Norvion äänidramaturgia rytmittää esitystä hiljaisuuksilla ja taustoihin saumattomasti uppoavilla livemusiikeilla. Teoksen kehuttu aistikkuus on paljolti myös hienovireisen äänisuunnittelun ansiota.
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla
tiistai 10. joulukuuta 2013
Valosäde-ehdokas: Kalle Ropponen: Vuosisadan rakkaustarinat
Kaunis, maalaileva, herkkäkin. Valolla on aktiivinen rooli teoksessa, tulee tunne, että haluaisi itse päästä kokeilemaan kaikkea valolla inspiroivassa, kauniissa lavastuksessa. Hyviä suuntia, raikkautta.
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilta.
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilta.
Äänisäde-ehdokas: Juuso Voltti: Super B
Teoksesta näkee, että se on kokonaisuus, joka on tehty yhdessä.
Valolla/äänellä on rooli, joka on teoksen elimellinen osa.
Minimalistiset toteutukset eivät häviä volyymissa – valo/ääni on vahva
skenografinen ja kehollinen elementti. Ekola ja Voltti ovat hienosti
ottaneet/saaneet paikkansa Oblivian ydinryhmässä. Tuntuu, että ryhmä
arvostaa heitä. Teoksissa/konseptissa valo ja ääni ovat tärkeitä.
Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.
Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.
Valosäde-ehdokas: Meri Ekola: Super B
Teoksesta näkee, että se on kokonaisuus, joka on tehty yhdessä. Valolla/äänellä on rooli, joka on teoksen elimellinen osa. Minimalistiset toteutukset eivät häviä volyymissa – valo/ääni on vahva skenografinen ja kehollinen elementti. Ekola ja Voltti ovat hienosti ottaneet/saaneet paikkansa Oblivian ydinryhmässä. Tuntuu, että ryhmä arvostaa heitä. Teoksissa/konseptissa valo ja ääni ovat tärkeitä.
Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.
Lisätietoja esityksestä Oblivian sivuilta.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Kuvasäde-ehdokas: Sampo Pyhälä: Herttua Siniparran linna
Projisoinnit ovat Pyhälän lavastuksen oleellinen osa. Tyylitellyt elementit toimivat projisointipintoina, jotka muuttuvat projisointien myötä konkreettisista rakenteista abstrakteiksi mielentiloiksi, yksinkertaisella, mutta näyttävällä kuvamateriaalilla. Projisoinnit vievät katsojan selkeästi kohtauksesta toiseen, pysyen kuitenkin tyylillisesti yhtenäisinä. Kuvat häilyvät abstraktin ja konkreettisen rajalla ja luovat Siniparran linnaan maagisen kauniin ja kylmäävän maailman.
Lisätietoja esityksesta Oopperan sivuilta.
Lisätietoja esityksesta Oopperan sivuilta.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Valosäde-ehdokas: Petri Tuhkanen: Där vi en gång flått
Tuhkasen valot yhdistävät perinteistä teatteri-ilmaisua ja esteettistä yllättävyyttä. Perusvalaistus on tehty tyylikkäästi ja tasapainoisesti, yleisön katsetta ohjataan huomaamattomasti, mutta vahvasti. Toisen tason valoihin tuovat värit ja liike, joita käytetään sekä kliseitä hyväksikäyttäen että persoonallisesti ja yllättävästi. Valon tasot eivät jää erillisiksi, vaan yhdistyvät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, luoden yhdessä lavastuksen kanssa vankan tilallisen perustan esityksen maailmalle.
Lisätietoja esityksestä Viiruksen sivuilla.
Lisätietoja esityksestä Viiruksen sivuilla.
Valosäde-ehdokas: Ville Mäkelä: Faux
Ville Mäkelän valosuunnittelu on mystinen ja vähäeleinen. Väriskaala on hallitun kalmakka, olematta kuitenkaan liioittelevan dystooppinen. Näyttävyyttäkin löytyy, mutta ei tyylikkyyden kustannuksella. Valojen liikkeet luovat tehdasmaista tunnelmaa ja rytmittävät esitystä hienosti. Synkkyys ei kuitenkaan ole liioiteltua, vaan esityksen eri osatekijöiden yhteistyöstä syntyy myös lämpöä.
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Valosäde-ehdokas: Teemu Nurmelin: Carmen
Hengästyttävä liikkuvan valon, liikkuvien lavasteiden mukana liikkuvien valonheittimien ja näyttelijöiden koreografia naulitsee katsojan penkkiin esityksen alusta lähtien. Jatkossa valo jakaa ja jäsentää suurta näyttämöä moninaisiin tiloihin ja tunnelmiin, rytmittäen saumattomasti muun tekniikan kanssa tarinaa kohti huikeaa finaalia. Valosuunnittelu on onnistunut yhteistyössään kaikkien esityksen osa-alueiden kannsa lähes täydellisesti: Kannatti matkustaa Tampereelle.
Lisätietoja esityksestä Tampereen työväen teatterin sivulla.
Lisätietoja esityksestä Tampereen työväen teatterin sivulla.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Äänisäde-ehdokas: Tuuli Kyttälä: Straight
Esityksen äänisuunnittelu on poikkeuksellisen orgaaninen ja kokonaisvaltainen teos, jossa musiikin ja äänen raja tuntuu vanhanaikaiselta hapatukselta. Äänen avulla läpisävelletty teos luo alati muuttuvia tunnelmia, tiloja, rytmejä ja on kaikin tavoin keskeistä teoksessa niin sisältönsä kuin muotonsa puolesta.
Lisätietoja esityksestä Zodiakin sivuilla.
Lisätietoja esityksestä Zodiakin sivuilla.
Valosäde-ehdokas: Jani-Matti Salo: Urho
Jani-Matti Salon ote URHO:n valo- ja tilasuunnittelussa on vaikuttavaa seurattavaa. Alma Pöystin esittämä monologi kohoaa tilaa suuremmaksi, ja Salon kädenjälki tuntuu antavan Alman esittämälle URHO-hahmolle tunniksi rajattoman mielen topografian menettämättä keskittymistä hetkeksikään. Jani-Matti Salon työskentelyä on ilo seurata niin konseptuaalisella, narratiivisella kuin ihan puhtaan esteettisellä tasolla.
Lisätietoja esityksestä Kiasma-teatterin sivuilla.
Lisätietoja esityksestä Kiasma-teatterin sivuilla.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kuvatodisteita palkituista
Mitä virallisimmat palkintokuvat
 |
| Heidi Soidinsalo, Minna Tiikkainen |
 |
| Minna Tiikkainen, Heidi Soidinsalo, Timo Teräväinen, viaton sivullinen |
 |
| Palkitut ja SVÄL:n arvovaltaista edustusta |
Vuoden 2012 Säde-palkinnot jaettu
Vuoden 2012 Säde-palkinnoissa painottuu valo-, ääni- ja kuvasuunnittelijan vahva rooli esityksen lähtökohtana ja tyylilajin määräytymisessä. Raati jakoi ensimmäistä kertaa myös erityispalkinnon. Säde-palkinnot jaettiin Thalia-gaalassa Seinäjoella, paitsi erityispalkinto, joka jaettiin Helsinki-Seinäjoki-junassa aiemmin samana päivänä.
Raatiin kuuluivat Kristian Ekholm, Sinikka Isoniemi, Mia Kivinen, Jukka Kuuranne, Ina Niemelä, Pietu Pietiäinen ja Miika Riikonen. Päätökset palkintojen saajista tehtiin jäsenistön antamien arvioiden pohjalta.
Kuva-Säde
Palkinnon saaja: Timo Teräväinen esityksestä Patriarkka
Kansallisteatteri, ohjaus Juha Jokela
Teräväisen ja työryhmän näyttämölle jalostama videokerronnan estetiikka hipoo Patriarkassa täydellisyyttä. Säästeliäästi mutta äärimmäisen tarkasti käytettyä videota ei voisi esityksestä irrottaa mitenkään. Tyylitellyt kameralähikuvat tarjoavat mahdollisuuden pienieleiseen elokuvanäyttelemiseen, sekä ajan ja paikan vaivattomiin siirroksiin – usein simultaanisti näyttelijöiden, lavastuksen ja koko tekniikan saumattomalla yhteispelillä.
Pelkistetty ja videokuvan ehdoilla toteutettu lavastus tarjoaa paikoilleen liukuvat pinnat myös taustaprojisointeihin, joissa ovet ja ikkunat aukeavat vähäeleisiin mutta paljon kertoviin maisemiin. Patriarkka on täynnä todella kauniita, mietittyjä siirtymiä kuvista toisiin sekä niiden loistavaa, hengittävää rytmitystä. Projisointien vahva asema esityksessä ei vie huomiota näyttämötoiminnasta, vaan antaa mahdollisuuden sekä kokonaisuuden että yksityiskohtien havainnointiin.
Valo-Säde
Palkinnon saaja: Minna Tiikkainen esityksestä Grind
Koreografia ja tanssi Jefta Van Dinther
Grindin huikea visuaalisuus pelaa pitkälle valon intensiteettien hienovaraisten vaihteluiden sekä täydellisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Tiikkaisen äärimmäisen tarkka, nerokas leikki näköaistin kanssa harhauttaa ja luo hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle.
Teoksen lähtökohtana on ollut, että sen jokainen valollinen ja koreografinen ratkaisu on sidoksissa toisiinsa, eikä valossa ja liikkeessä erikseen ole mitään järkeä. Tuloksena on liikkeestä, valosta - ja äänestä - muodostuva visuaalisesti ja rytmillisesti ainutlaatuinen, totaalinen taideteos.
Ääni-Säde
Palkinnon saaja: Heidi Soidinsalo esityksestä Play Alter Native
Teater Viirus, ohjaus Anni Klein
Heidi Soidinsalon vaikuttava äänisuunnittelu ratkaisee esityksen Play Alter Native tyylilajin ja rytmittää sitä harvinaisen konkreettisesti. Esitys on tekstitetty äänisuunnittelulla, joka palaa modernilla ja sarjakuvamaisella otteella elokuvien vanhaan foley-estetiikkaan. Hallitsevasta ja poikkeavastakin roolistaan huolimatta äänisuunnittelu ei ole erikoisuudentavoittelua vaan se toimii hienosti myös käytännössä esityksen oleellisena osana, ei pelkästään mielenkiintoisena konseptina.
Ääni on poikkeuksellisen vahva osa esitystä, joka osoittaa, että aina ei tarvitse ottaa perinteisiä lähtökohtia annettuina. Kun koko ryhmä toimii yhteisen ratkaisun puolesta, on samantekevää, onko esityksen johtotähti ääni, näyttelijäntyö, teksti, jokin muu vai ne ihan kaikki.
Jyrki Karttunen on ihana -palkinto
Säde-radin erityispalkinto myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.
Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.
Kiitos.
Raatiin kuuluivat Kristian Ekholm, Sinikka Isoniemi, Mia Kivinen, Jukka Kuuranne, Ina Niemelä, Pietu Pietiäinen ja Miika Riikonen. Päätökset palkintojen saajista tehtiin jäsenistön antamien arvioiden pohjalta.
Kuva-Säde
Palkinnon saaja: Timo Teräväinen esityksestä Patriarkka
Kansallisteatteri, ohjaus Juha Jokela
Teräväisen ja työryhmän näyttämölle jalostama videokerronnan estetiikka hipoo Patriarkassa täydellisyyttä. Säästeliäästi mutta äärimmäisen tarkasti käytettyä videota ei voisi esityksestä irrottaa mitenkään. Tyylitellyt kameralähikuvat tarjoavat mahdollisuuden pienieleiseen elokuvanäyttelemiseen, sekä ajan ja paikan vaivattomiin siirroksiin – usein simultaanisti näyttelijöiden, lavastuksen ja koko tekniikan saumattomalla yhteispelillä.
Pelkistetty ja videokuvan ehdoilla toteutettu lavastus tarjoaa paikoilleen liukuvat pinnat myös taustaprojisointeihin, joissa ovet ja ikkunat aukeavat vähäeleisiin mutta paljon kertoviin maisemiin. Patriarkka on täynnä todella kauniita, mietittyjä siirtymiä kuvista toisiin sekä niiden loistavaa, hengittävää rytmitystä. Projisointien vahva asema esityksessä ei vie huomiota näyttämötoiminnasta, vaan antaa mahdollisuuden sekä kokonaisuuden että yksityiskohtien havainnointiin.
Valo-Säde
Palkinnon saaja: Minna Tiikkainen esityksestä Grind
Koreografia ja tanssi Jefta Van Dinther
Grindin huikea visuaalisuus pelaa pitkälle valon intensiteettien hienovaraisten vaihteluiden sekä täydellisen pimeyden kanssa. Kolmen hengen työryhmä on saanut liikkeen, valon ja äänen ilmaisuvoimiin poikkeuksellista saumattomuutta ja esitys on kokemuksena transsitila. Se iskee suoraan ytimeen ja luo omalakisensa maailman, joka kiehtoo ja lumoaa. Tiikkaisen äärimmäisen tarkka, nerokas leikki näköaistin kanssa harhauttaa ja luo hämmentäviä jälkikuvia sekä silmille että mielelle.
Teoksen lähtökohtana on ollut, että sen jokainen valollinen ja koreografinen ratkaisu on sidoksissa toisiinsa, eikä valossa ja liikkeessä erikseen ole mitään järkeä. Tuloksena on liikkeestä, valosta - ja äänestä - muodostuva visuaalisesti ja rytmillisesti ainutlaatuinen, totaalinen taideteos.
Ääni-Säde
Palkinnon saaja: Heidi Soidinsalo esityksestä Play Alter Native
Teater Viirus, ohjaus Anni Klein
Heidi Soidinsalon vaikuttava äänisuunnittelu ratkaisee esityksen Play Alter Native tyylilajin ja rytmittää sitä harvinaisen konkreettisesti. Esitys on tekstitetty äänisuunnittelulla, joka palaa modernilla ja sarjakuvamaisella otteella elokuvien vanhaan foley-estetiikkaan. Hallitsevasta ja poikkeavastakin roolistaan huolimatta äänisuunnittelu ei ole erikoisuudentavoittelua vaan se toimii hienosti myös käytännössä esityksen oleellisena osana, ei pelkästään mielenkiintoisena konseptina.
Ääni on poikkeuksellisen vahva osa esitystä, joka osoittaa, että aina ei tarvitse ottaa perinteisiä lähtökohtia annettuina. Kun koko ryhmä toimii yhteisen ratkaisun puolesta, on samantekevää, onko esityksen johtotähti ääni, näyttelijäntyö, teksti, jokin muu vai ne ihan kaikki.
Jyrki Karttunen on ihana -palkinto
Säde-radin erityispalkinto myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.
Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.
Kiitos.
Säde-palkinnon varaslähtö
Virallisemmat Säde-palkinnot jaetaan vasta illemmalla, mutta raati otti varaslähdön Helsinki-Seinäjoki-junassa. Raati on tänä vuonna päättänyt myöntää valo-, kuva- ja äänisäteen lisäksi erityispalkinnon. Tavasta saattaa tulla jatkuva, tai sitten ei.
Vuoden 2013 erityissäde on Jyrki Karttunen on ihana -palkinto. Se myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.
Perustelut: Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.
Kiitos.
Vuoden 2013 erityissäde on Jyrki Karttunen on ihana -palkinto. Se myönnettiin Jyrki Karttunen Kollektiville kiitokseksi esityksestä Jeminan monta elämää.
Perustelut: Jyrki Karttunen on ihana. Jemina on ihana. Jeminan valot, äänet, puvut, maskeeraus ja niiden suunnittelijat ovat ihania. Merenneito on ihana. Tekstit ja ohjaus ovat ihania. Feministinen rajajumppa on ihana. Esityksen painotuotteet ovat ihania. Pupen ja Jeminan duetto on ihana. Tuotanto on ihana. Esityksen kokonaisuus on erityisen, yltiöpäisen, hurjan, megalomaanisen ihana. Esityksen jälkeen myös katsojan elämä on ihanaa, ainakin hetken.
Kiitos.
 |
| Myös kunniakirja on ihana, kuulemma. |
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Palkintojen saajat päätetty
Vuoden 2012 Säde-palkintojen saajat on päätetty raadin kokouksessa tänään 13.1.2013 ja palkituille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Tieto julkistetaan Thalia-gaalassa 10.3.
Ehdolla olivat:
Ääni-Säde -ehdokkaat Kuva-Säde -ehdokkaat Valo-Säde -ehdokkaat
Ehdolla olivat:
Ääni-Säde -ehdokkaat Kuva-Säde -ehdokkaat Valo-Säde -ehdokkaat
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Ääni-Säde-ehdokas: Tuomas Norvio: Pastoraalisinfonia
Pastoraalisinfonia on malliesimerkki
kokonaistaideteoksesta: Sen kaikki osat toimivat täydellisesti toistensa
kanssa, eikä missään niistä olisi järkeä yksin. Vaikka musiikin ja äänisuunnittelun raja on erityisen
vaikea erottaa, kuuluu Norvion persoonallinen ote selvästi. Äänisuunnittelu
rytmittää, leikkii ja tyylittelee - se toimii viimeistelevänä liimana muutenkin
hitsautuneessa esityksessä.
Lisätietoja esityksestä Takomon sivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)