Pastoraalisinfonia on malliesimerkki
kokonaistaideteoksesta: Sen kaikki osat toimivat täydellisesti toistensa
kanssa, eikä missään niistä olisi järkeä yksin. Vaikka musiikin ja äänisuunnittelun raja on erityisen
vaikea erottaa, kuuluu Norvion persoonallinen ote selvästi. Äänisuunnittelu
rytmittää, leikkii ja tyylittelee - se toimii viimeistelevänä liimana muutenkin
hitsautuneessa esityksessä.
Lisätietoja esityksestä Takomon sivuilta.
1 kommentti:
Oli mielenkiintoista nähdä kuinka Norvion työ limittyi Laura Murtomaan ideoihin ja ääniin. Välillä meno äityi musiikilliseksi riehumiseksi, mutta ylipäätään lavalla näkyi kadehdittavaa keskittymistä, sekä yhteenhioutunutta ajoitusta ja improvisointia.
Lähetä kommentti