Kalle Ropposen valosuunnittelu käyttää hienosti hyväkseen tilan ja varsin rajoitetun tekniikan mahdollisuuksia. Erikoisetkaan ratkaisut eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan ovat selkeä osa esityksen kokonaisestetiikkaa.
Lisätietoja esityksestä Kolmannen tilan sivuilta.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Antti Mäkelä: Soita minulle Billy
Jurkan nurkka soi ja hienoa äänisuunittelussa oli mm. tilan tuntu, joka luodaan ikään kuin viereisistä huoneista/huoneistoista kuuluvalla musiikilla
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
Lisätietoja esityksestä Jurkan sivuilta
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Jori Tossavainen: Bruce Willis saves the world
• Äänisuunnittelu tuki esityksen kulkua ja kohtauksia niiden kulloisenkin tyylin mukaisesti. Erityisen hienoja olivat akustisesti luodut äänivallit ja näyttelijöiden osallisuus niihin ja erilaisten pisteäänten syntyyn. Tämä ratkaisu on tyylikäs ja kannatteli esitystä. Jos äänisuunnittelun poistaisi, lähtisi esitykseltä sielu.
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
Elokuvalliset äänimaisemat, jollaisia ei yleensä teatteritaiteessa kuule, sitoivat esityksen yhteen. Monet voisivat pitää ääniä sopimattomana teatteriin, mutta tähän kyseiseen esitykseen tämänkaltaiset äänimaisemat sopivat kuin nakutettuna.
Rohkea ääniestetiikka yhdistää teatteria ja elokuvaa nokkelasti, mutta ei sorru ylimääräiseen kikkailuun. Näyttelijöiden soittimien valmistuksesta sekä heidän muuttamisesta muusikoiksi isot pistelisäykset; moni on niin tehnyt ennenkin, mutta Tossavainen sai sen kaiken kuulostamaan juuri oikealta.
• Ilman Jorin äänisuunnittelua tämä esitys olisi jäänyt torsoksi. On vaikea edes erottaa äänisuunnittelua ja äänidramaturgiaa esityksen kokonaisdramaturgiasta, niin saumattomasti ne ovat yhtä. Häpeilemättömän elokuvallinen ja ääniefektejä täynnä oleva äänisuunnittelu luo maiseman, jonka sisällä ja avulla esityksen käytännössä hyvinkin staattiset kohtaukset heräävät eloon. Elokuvan tyylikeinoja ja kliseitä hyödyntävä äänisuunnittelu on tämän esityksen kohdalla täydellinen valinta.
Lisäherkkuna toimii itsetehdyt soittimet ja soivat esineet, joita näyttelijät välillä käyttävät tuottamaan esityksen äänimaailmaa. On hauska seurata kuinka äänet syntyvät lavalla akustisesti, ja sitten kuunnella PA:sta soitinten välillä hyvinkin prosessoitua ääntä. Äänisuunnittelu on hyvin monikerroksellista, koko ajan tuntuu olevan monia eri ääneksiä ja tasoja päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan luo ähkyn tuntua katsomossa, vaan kaikki on hyvällä maulla ja tyylillä tehty tukemaan esitystä ja näyttelijäntyötä. Nimenomaan näyttelijän sekä tarinan ja tunnelman tukemisesta on kysymys. Kaikesta kuulee, että PA on viritetty huolella. Välillä uskalletaan myös olla hiljaa: on pitkiäkin hetkiä jolloin äänessä on vain yksi näyttelijä.
Äänisuunnittelu on mielestäni se seikka, joka nostaa tämän esityksen merkittävien teatteriesitysten joukkoon. Jori ampuu tässä isolla pyssyllä ja osuu kyllä varmasti. "Iso" ei ole synonyymi hyvälle taiteelle ja onnistuneelle suunnittelulle, mutta tässä tapauksessa se on taannut huikean onnistumisen!
Lisätietoja esityksestä Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilta
tiistai 11. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Matti Jykylä: Pyörteitä
Teoksessa valo toimii hyvin teoksen muiden osa-alueiden kanssa. Valaisussa on otettu huomioon erilaiset pinnat ja saatu niiden parhaita ominaisuuksia esiin. Toimiva suhde näkyy myös voimakkaammin valon kanssa reagoivien materiaalien, peilien käytössä. Peilit muodostavat parhaimmillaan suoran yhteyden liikkeen ja valon välille. Videon ja valon yhteispeli jäi myös mieleen positiivisena.
Projisointipintaa hyödynnettiin kekseliäästi myös valaistuksessa ja välillä ei enää osannut edes sanoa onko materiaali lähtöisin videotykistä vai valonheittimestä. Toimivasta kokonaisuudesta huolimatta valo ei jää ainoastaan osaksi kokonaisuutta, vaan nostaa myös tarvittaessaan päätään rohkeasti ottaen koko näyttämön haltuun.
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta.
Projisointipintaa hyödynnettiin kekseliäästi myös valaistuksessa ja välillä ei enää osannut edes sanoa onko materiaali lähtöisin videotykistä vai valonheittimestä. Toimivasta kokonaisuudesta huolimatta valo ei jää ainoastaan osaksi kokonaisuutta, vaan nostaa myös tarvittaessaan päätään rohkeasti ottaen koko näyttämön haltuun.
Lisätietoja esityksestä Alpo Aaltokoski Companyn sivuilta.
torstai 6. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Timo Alhanen: Anna Liisa
• Anna Liisan hienot valot toimivat lavastuksen kanssa yhteen loistavasti.
• Valosuunnittelu toimii hyvin lavastuksen ja videon / kuvasuunnittelun kanssa luoden näyttäviä ja maalauksenomaisia näyttämökuvia läpi esityksen.
Lisätietoja Tampereen työväen teatterin sivuilta
• Valosuunnittelu toimii hyvin lavastuksen ja videon / kuvasuunnittelun kanssa luoden näyttäviä ja maalauksenomaisia näyttämökuvia läpi esityksen.
Lisätietoja Tampereen työväen teatterin sivuilta
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Kasperi Laine: Broken Heart Story
• Vahva ja linjakas äänisuunnittelu kantaa leikkaukset ja rytmittää esityksen ennenkuulumattoman hienosti.
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
• Äänisuunnittelu on tehty juuri tuohon teokseen ja se kuuluu, jälki on ajassa kiinni ja suorassa suhteessa näyttämön tilaan ja tilanteisiin
Lisätietoja Q-teatterin sivuilta
Valo-Säde -ehdokas: Anna Pöllänen: Vihje ilosta
Herkkä, voimakas, hienot monivärivarjot matalilla etufresuilla, tykki setti.
Lisätietoja Zodiakin sivuilta
Lisätietoja Zodiakin sivuilta
tiistai 4. lokakuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Pekka Pitkänen: Katoaminen
Pitkäsen tilasuunnittelu on puuterinpehmeä ja puhtaanvalkoinen. Valosuunnitelma luottaa yksinkertaisuuteen ja malttaa pitää tehokeinot niin harkittuina, että pienikin muutos tuntuu merkittävältä ilman päällekäyvyyttä. Kuva on puhdas ja selittelemätön, luonteva osa esityksen kokonaisuutta.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Kuva-Säde -ehdokas: Mikko Ijäs: Kertomuksia keittiöstä
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilta.
Kuva-Säde -ehdokas: Mari Keski-Korsu: Vihan veli
Persoonallinen lo-fi estetiikka tukee ei-valmiiksi-pureskeltua esitystä 100 %
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla.
Lisätietoja esityksestä Kansallisteatterin sivuilla.
Valo-Säde -ehdokas: William Iles: Youmakeme
• Kun elämme maailmassa, jossa nykytanssin perusongelmiin lukeutuu rahoituksen olemattomuus ja produktiot, joissa on sekä valosuunnittelija että lavastaja, ovat harvinaisuus, on piristävää nähdä valosuunnittelijalta erilaisia keinoja puuttua tilaan. Tanssijankin kokemus tilasta muuttuu varmasti hieman enemmän siinä vaiheessa, kun trussit laskeutuvat niin alas että pää meinaa niihin osua tai jopa lattianrajaan, kuin jos lattiaan piirrellään vähän jotain valoneliöitä. Tai kun valonsuunta onkin alhaalta ylös eikä toisinpäin.
Paitsi että teoksessa oli hyviä oivalluksia, oli se tyylikkäästi toteutettu kokonainen teos. Arvostettavaa on myös, että näyttämökuvassa kiinnitetään huomiota myös kattoon (lamput, trussit yms), eikä vain luoteta siihen, että teatterin taika estää katsojaa kiinnittämästä siihen huomiota.
• Rohkea ja voimakas tilallinen valonkäyttö nostaa myös tanssin korkeampaan lentoon.
Lisätietoja esityksestä Helsingin kaupunginteatterin sivuilta.
Paitsi että teoksessa oli hyviä oivalluksia, oli se tyylikkäästi toteutettu kokonainen teos. Arvostettavaa on myös, että näyttämökuvassa kiinnitetään huomiota myös kattoon (lamput, trussit yms), eikä vain luoteta siihen, että teatterin taika estää katsojaa kiinnittämästä siihen huomiota.
• Rohkea ja voimakas tilallinen valonkäyttö nostaa myös tanssin korkeampaan lentoon.
Lisätietoja esityksestä Helsingin kaupunginteatterin sivuilta.
Valo-Säde -ehdokas: Heikki Paasonen: Meidän sosiaalidemokraattiset kehomme
• Heikki Paasosen valosuunnitelmassa ei ole mitään turhaa. Valo ottaa haltuun koko Pannuhallin tilan yksinkertaisen tyylipuhtaasti, alleviivaamatta mutta varmalla otteella.
• Tiukkaa Paasosta, hieno iso punainen kohtaus jäi mieleen. Tila oli avarana läsnä, raikasta korokkeella, hyvä kokonaistilallisuus
Lisää esityksestä Zodiakin sivuilta.
• Tiukkaa Paasosta, hieno iso punainen kohtaus jäi mieleen. Tila oli avarana läsnä, raikasta korokkeella, hyvä kokonaistilallisuus
Lisää esityksestä Zodiakin sivuilta.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: J-P Järvinen: New Karleby
Leea Klemolan Tampereen Teatteriin tekemään "Kokkola-trilogiaan" kuuluvat näytelmät Kokkola, Kohti kylmempää ja New Karleby. Kaikkiin osiin on äänisuunnittelun tehnyt J-P Järvinen.
J-P Järvinen on tehnyt äänisuunnittelullaan suurtyön kaikkien osien kohdalla. Hänen työtään Klemolan "2000-luvun merkittävimmän suomalaisen teatteritapahtuman" tekstin tukijana ja vahvistajana on kuvattu "läpisävelletyksi äänimaailmaksi". Se on elokuvamaista ja tuo uusia sävyjä sekä ideoita suomalaisen teatterin äänisuunnitteluun.
New Karleby pyörii vielä Tampereen Teatterissa 25.10. asti sekä Tampereen Teatterikesässä.
J-P Järvinen on tehnyt äänisuunnittelullaan suurtyön kaikkien osien kohdalla. Hänen työtään Klemolan "2000-luvun merkittävimmän suomalaisen teatteritapahtuman" tekstin tukijana ja vahvistajana on kuvattu "läpisävelletyksi äänimaailmaksi". Se on elokuvamaista ja tuo uusia sävyjä sekä ideoita suomalaisen teatterin äänisuunnitteluun.
New Karleby pyörii vielä Tampereen Teatterissa 25.10. asti sekä Tampereen Teatterikesässä.
Kuva-Säde -ehdokas: Paula Lehtonen: Pieta
Paula Lehtonen nostaa hotellihuoneessa esitetystä monologista esiin mielenkiintoisia ulottuvuuksia tulkitsemalla esitystä reaaliajassa videon välityksellä. Esitystilaan rakennetun valvontakamerajärjestelmän avulla Paula Lehtonen rakentaa omaehtoisen tulkinnan tarinasta, jota katsojan on mahdollista seurata samaisessa rakennuksessa erillisessä reaaliaikaiselle teatterielokuvalle tarkoitetussa huoneessa.
Lisätietoja: www.projectph6.net
Lisätietoja: www.projectph6.net
Ääni-Säde -ehdokas: Kimmo Modig: Coconut Disco
• Kimmo Modig on tehnyt erittäin mielenkiintoisen työn esityksessä joka risteyttää kuunnelman "tavallisen" nykyteatteriesityksen tilallisen ulottuvuuden kanssa. Konsertinomaisen esityksen on ohjannut Katariina Numminen, musiikista vastaa Rodriges José ja äänitaiteen konseptuaalisesta ajattelumaailmasta ammentavasta äänisuunnittelusta vastaa Kimmo Modig.
• Radiolähetyksessä ilahdutti äänisuunnittelijan live-läsnäolo ja dokumentaarisuuden ulottuvuudet sekä suoran lähetyksen tunnelma.
• Radiolähetyksessä ilahdutti äänisuunnittelijan live-läsnäolo ja dokumentaarisuuden ulottuvuudet sekä suoran lähetyksen tunnelma.
Ääni-Säde -ehdokas: Timo Muurinen: Artificial Paradise
Timo Muurinen on ottanut rohkeasti haasteen vastaan suunnittelijana ja taiteellisen työryhmän koollekutsujana lähtiessään toteuttamaan esitystä "Artificial Paradise". Esitys nojaa vahvasti fyysisen (ja sanattoman) nykyteatterin keinoihin, joita tukee vahva äänisuunnittelu.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Vuoden 2010 Säde-palkinnot
Vuoden 2010 Säde-palkinnot on jaettu Thalia-gaalassa 27.3. Palkinnot saivat:
Säde 2010 kuvasuunnittelu
JUKKA HORSMANHEIMO
Juha
Jukka Horsmanheimon taustaprojisointi
toimii esityksen kerrontaa tukevana
kokonaisvaltaisena lavasteena.
Projisoinnit ovat erottamaton osa esitystä ja yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Lavastus toimii videoiden varassa luoden tarinan maisemia, tunnelmia ja erikoistehosteita.
Horsmanheimon kuvakerronta on esityksen koossapitävä voima rauhallisella määrätietoisuudellaan.
Säde 2010 valosuunnittelu
PIETU PIETIÄINEN
Mr. Vertigo
Pietu Pietiäisen valosuunnittelu on vahvasti
läsnä teoksessa luoden näyttämölle vaikuttavia tilallisia illuusioita.
Suunnittelu on estetiikaltaan rikasta ja rytmisesti tarkkaa. Pietiäinen käyttää hallitusti laajalla skaalalla erilaisia valaisimia modernista kalustosta perinteisiin valaistuslähteisiin, museoheittimiin sekä elävään tuleen.
Valosuunnittelu tukee taitavasti dramaturgiaa maalaten tilaan maagisia maisemia, unenomaisia näkyjä ja mystisiä tunnelmia.
Säde 2010 äänisuunnittelu
JONE TAKAMÄKI
Woyzeck
Jone Takamäen kaksoisrooli esiintyjänä ja suunnittelijana tuo äänen erottamattomaksi osaksi kerrontaa, roolien tukiessa oivaltavasti toisiaan.
Musiikki, ääni ja vaikuttavat akustiset tilat syntyvät orgaanisesti lavalla, jonka ansiosta esityksen rytmi ja äänellinen herkkyys on erityisen tarkkaa ja koskettavaa – akustiset tunnelmat, tilat ja hahmot sulautuvat erottamattomasti ja vahvasti osaksi esityksen kokonaisuutta.
Ääni on ryhmätyönä toteutetun esityksen lähtökohta ja se näkyy ja kuuluu vahvasti lopputuloksessa.
Säde-palkitut: Jukka Horsmanheimo, Pietu Pietiäinen, Jone Takamäki
Osa arvovaltaista raatia, palkittuja ja muuta SVÄL:n terävintä edustuskärkeä. Takarivissä Mari Agge, Vespa Laine, Mia Kivinen ja Kimmo Karjunen, eturivissä Kristian Ekholm, Pietu Pietiäinen, Mia Erlin ja Jone Takamäki.
Säde 2010 kuvasuunnittelu
JUKKA HORSMANHEIMO
Juha
Jukka Horsmanheimon taustaprojisointi
toimii esityksen kerrontaa tukevana
kokonaisvaltaisena lavasteena.
Projisoinnit ovat erottamaton osa esitystä ja yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Lavastus toimii videoiden varassa luoden tarinan maisemia, tunnelmia ja erikoistehosteita.
Horsmanheimon kuvakerronta on esityksen koossapitävä voima rauhallisella määrätietoisuudellaan.
Säde 2010 valosuunnittelu
PIETU PIETIÄINEN
Mr. Vertigo
Pietu Pietiäisen valosuunnittelu on vahvasti
läsnä teoksessa luoden näyttämölle vaikuttavia tilallisia illuusioita.
Suunnittelu on estetiikaltaan rikasta ja rytmisesti tarkkaa. Pietiäinen käyttää hallitusti laajalla skaalalla erilaisia valaisimia modernista kalustosta perinteisiin valaistuslähteisiin, museoheittimiin sekä elävään tuleen.
Valosuunnittelu tukee taitavasti dramaturgiaa maalaten tilaan maagisia maisemia, unenomaisia näkyjä ja mystisiä tunnelmia.
Säde 2010 äänisuunnittelu
JONE TAKAMÄKI
Woyzeck
Jone Takamäen kaksoisrooli esiintyjänä ja suunnittelijana tuo äänen erottamattomaksi osaksi kerrontaa, roolien tukiessa oivaltavasti toisiaan.
Musiikki, ääni ja vaikuttavat akustiset tilat syntyvät orgaanisesti lavalla, jonka ansiosta esityksen rytmi ja äänellinen herkkyys on erityisen tarkkaa ja koskettavaa – akustiset tunnelmat, tilat ja hahmot sulautuvat erottamattomasti ja vahvasti osaksi esityksen kokonaisuutta.
Ääni on ryhmätyönä toteutetun esityksen lähtökohta ja se näkyy ja kuuluu vahvasti lopputuloksessa.
Säde-palkitut: Jukka Horsmanheimo, Pietu Pietiäinen, Jone Takamäki
Osa arvovaltaista raatia, palkittuja ja muuta SVÄL:n terävintä edustuskärkeä. Takarivissä Mari Agge, Vespa Laine, Mia Kivinen ja Kimmo Karjunen, eturivissä Kristian Ekholm, Pietu Pietiäinen, Mia Erlin ja Jone Takamäki.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Pauli Riikonen: Paratiisi
• Teoksen kokonaisvaltainen äänimaailma koostuu taiten varioiduista, mutta yhtenäisinä pysyvistä teemoista. Sen absurditkin yksityiskohdat loksahtavat esityksen kokonaisuuteen jäämättä taustalle komppaamaan.
• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!
• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
• Äänisuunnittelu luo vahvasti esityksen dramaturgiaa, se on osa kerrontatapaa ja tyylilajia. Se luo rytmin, jonka mukaan esitys kulkee ja näyttelijät näyttelevät. Ääntä on paljon, melkein joka kohtauksessa ja se tulee kovalla volyymilla. Välillä näyttelijät ovat pakotettuja huutamaan pauhun yli. Biitti jauhaa välillä momotonisesti, välillä rytminvaihdolkset ovat tiheitä ja äkillisiä. Kaikki tämä on harkittua. Elektronisen rytmimusiikin käyttö kohtausten "taustamusiikkina" sopii oivallisesti näytelmän henkilöiden maailmaan ja maailmankuvaan. Näyttämökuvan ollessa ns. "tyhjä näyttämö" on äänillä suuri merkitys siinä kuinka aika ja paikka juonen tasolla saadaan vaihtumaan. Itse tehdyt äänet ja musiikki sekä valmiin materiaalin käyttö luovat saumattoman ja koherentin vaikutelman, tyylilaji on hallussa!
• Ehjä kokonaisuus joka sitoo esityksen kasaan. Äänisuunnittelussa ei ole perusteetonta muzakkia, kaikella materiaalilla on oma selkeä tehtävänsä. Riikosen suunnittelu täydentää ja kommentoi esitystä omasta kulmastaan, olematta alleviivaava tai itsetarkoituksellisen vaikeaselkoinen. Myös valmis musiikki on sidottu loistavasti muuhun äänisuunnitteluun.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
lauantai 26. helmikuuta 2011
Ääni-Säde -ehdokas: Juha Tuisku: Corto Maltesen seikkailut
• On hankalaa erottaa esityksen ääntä ja valoa toisistaan, niin saumattomasti ne toimivat yhteen [toimitus huomauttaa, että Jukka Kyllösen valosuunnittelu ei voi olla tänä vuonna ehdolla, sillä suunnittelijalle myönnettiin vuoden 2010 Valo-Säde]. Hienona esimerkkinä pari sekuntia kestävät paukkupatruunattoman yleisöystävälliset ampumakohtaukset. Katsoja hyväksyy hetkessä satoja kuulokuvia sisältävän kerrontatavan joka vaihtaa paikkaa ja aikaa sujuvasti yhdessä valon pikku vinjettien ja suurtenkin kuvasarjojen johdattelemana.
• Hieno duuni, hyvät soundit, huumorintajua
• Hieno duuni, hyvät soundit, huumorintajua
maanantai 21. helmikuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Tomi Suovankoski: Paratiisi
• Tyhjähköllä näyttämöllä valon osuus tilan luonnissa ja rytmityksessä on huomattava. Valomaailma on selkeä ja käyttää yksinkertaisia elementtejä tehokkaasti hyväkseen.
• Hyvä valosuunnittelu tukee teoksen dramaurgiaa ja istuu haasteelliseen Takomon matalaan tilaan hienosti. Konstailematonta perus valosuunnittelua.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
• Hyvä valosuunnittelu tukee teoksen dramaurgiaa ja istuu haasteelliseen Takomon matalaan tilaan hienosti. Konstailematonta perus valosuunnittelua.
Lisätietoja Teatteri Takomon sivuilta ja Myspacesta.
Ääni-Säde -ehdokas: Ralf Nyqvist: Ängland
Todella monipuolista äänenkäyttöä mikitetyin lavastein. Äänimaisema esityksen mukainen sekä äänitetyn musiikin käyttö tyylikästä hyvin kappalevalinnoin. Wasa Teaterin perinteisessä tunnelmassa suuri ilon aihe.
Lisätietoja Wasa Teaterin sivuilta.
Lisätietoja Wasa Teaterin sivuilta.
tiistai 1. helmikuuta 2011
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Valo-Säde -ehdokas: Tiiti Hynninen: Bad Body Doubles
• Selkeillä elementeillä luotu unen/painajaisenomainen tila oli jämäkkä osa esityksen kokonaisestetiikkaa. Vahvat ja hillityt värit yhdistyivät tasapainoisesti, erityisesti suhteessa pukuihin ja maskeeraukseen. Tilan rajaus oli konstailematonta ja toimivaa.
• Kerrassaan onnistunut valosuunnittelu yhdistää erilaisia valonlähteitä tyylikkäästi ja ennakkoluulottomasti. Valosuunnittelu tukee koko esityksen mustanpuhuvaa estetiikkaa tarkoin valituilla väreillä, varjoilla ja valon suunnilla.
• Valosuunnittelun ansiosta esitykseen syntyi voimakas sisäinen maailma, joka oli kaunis mutta ajoittain aika kaameakin. Valojen selkeän rakenteen takia esitys tuntui kokonaisuudessaan harkitulta ja loppuun asti viedyltä. Näyttämöllä olevat elementit tulivat monipuolisesti esiin esityksen kuluessa ja niistä syntyi valojen avulla vaikuttavia kuvia ja kolmiulotteisia tiloja.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
• Kerrassaan onnistunut valosuunnittelu yhdistää erilaisia valonlähteitä tyylikkäästi ja ennakkoluulottomasti. Valosuunnittelu tukee koko esityksen mustanpuhuvaa estetiikkaa tarkoin valituilla väreillä, varjoilla ja valon suunnilla.
• Valosuunnittelun ansiosta esitykseen syntyi voimakas sisäinen maailma, joka oli kaunis mutta ajoittain aika kaameakin. Valojen selkeän rakenteen takia esitys tuntui kokonaisuudessaan harkitulta ja loppuun asti viedyltä. Näyttämöllä olevat elementit tulivat monipuolisesti esiin esityksen kuluessa ja niistä syntyi valojen avulla vaikuttavia kuvia ja kolmiulotteisia tiloja.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
Ääni-säde -ehdokas: Tuomas Fränti: Bad Body Doubles
Mielettömän tarkkaa ja monipuolista äänen lokalisointia eri pisteisiin. Kokonaisuudessaan erilaisten äänien kirjo todella monipuolinen, mutta niin hyvin teokseen istuva, että kikkapussin päälleliimaamisen tunteelta vältyttiin täysin. Häpeilemätöntä ja vahvaa tulkintaa, joka rytmitti koko esityksen.
Äänisuunnittelu loi sopivasti kuvittavia tilanteita ja tunnelmia esitykseen, joka oli ilahduttavan rohkea ja kiinnostava vahvoine ja melko esittävine viittauksineen tässä abstraktien käsitteiden maailmassa.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
Äänisuunnittelu loi sopivasti kuvittavia tilanteita ja tunnelmia esitykseen, joka oli ilahduttavan rohkea ja kiinnostava vahvoine ja melko esittävine viittauksineen tässä abstraktien käsitteiden maailmassa.
Lisätietoja: Karttunen Kollektiv
tiistai 11. tammikuuta 2011
Vuoden 2010 Säde-palkinnon saajat päätetty
Raati kokoontui sunnuntaina 9.1.2011 ja teki jäsenistön ehdotusten ja arvioiden pohjalta päätökset vuoden 2010 Säde-palkintojen saajista. Palkituille on ilmoitettu ja kaikelle kansalle tieto julkistetaan Thalia-gaalassa 27.3.
Vuoden 2010 Säde-ehdokkaat olivat:
Vuoden 2010 Säde-ehdokkaat olivat:
Ääni-Säde -ehdokkaat
- Antti Mäkelä: Mahti
- Kai Poutanen: Puhdistus
- Johanna Storm: Moral P
- Jone Takamäki: Woyzeck
- Tatu Virtamo: Peer Gynt
- Juuso Voltti: Kauniiden unien joella
Kuva-Säde -ehdokkaat
- Jukka Horsmanheimo: Juha
- William Iles: Animal Motion
- Lahtinen ja Romppainen: Maailma alkaa vasta
- Ville Seppänen: Kone
- Rasmus Vuori: Kauniiden unien joella
Valo-Säde -ehdokkaat
- Ada Halonen: Täydellinen päivä
- Tomi Humalisto: Tuulenpesä
- Lahtinen ja Romppainen: Maailma alkaa vasta
- Kalle Paasonen: Together
- Pietu Pietiäinen: Mr. Vertigo
- Pekka Pitkänen: Det falska barnet
- Anna Pöllänen: Sarastuksia
- Juho Rahijärvi: Ro-pu
- Kalle Ropponen: Angels in America
- Jani-Matti Salo: Kauniiden unien joella
- Janne Teivainen: Mahti
- Ville Toikka: Platonov
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)