Meri Ekolan valosuunnittelu on rytmiltään poikkeuksellinen. Se ei seuraa näyttämön tapahtumia yksi yhteen, vaan muodostaa teokseen oman sävelkulkunsa. Valon melodia kohtaa muut elementit unisonossa ajoittain, mutta myös sen polveilu omassa tahdissaan vahvistaa teoksen kokonaisuutta hajottamisen sijaan ja korostaa sen ajattomuutta ja epänarratiivisuutta. En ole aiemmin nähnyt näin vahvasti ja tyylillä valon dynamiikan perinteitä kyseenalaistavaa valosuunnitelmaa.
Lisää teoksesta:
http://www.zodiak.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti